Pienet neidit

Tässä olisi muutama kuva meidän pienistä neitokaisista, sekä muutama sana tyttösten touhuista.

Tytöt ovat nyt noin 1v ja 7kk vanhoja. Päivät ovat touhuamista ja kummastelua täynnä. Ulkoilu on tyttöjen mielestä ihanaa, ja kiviä sun muita on oikein mukava maistella leikkien lomassa. Hiekkalaatikolla hämmennetään keittoa ja kerätään käpyjä ämpäriin. Heitellään hiekkaa ympäriinsä ja kikatetaan kovasti. Parasta taitaa olla juosta piiloon kun äidin vahtiminen hetkeksi herpaantuu.

Tytöt ovat muutenkin hyväntuulisia ja iloisia. Turhista ei juurikaan itketä. Riitaa ja kinaa kyllä tulee nykyään enenevissä määrin. Onneksi myös yhteisiä leikkejä ja juttuja löytyy paljon.

Päiväunia nukutaan puolesta tunnista kahteen tuntiin. Tämä tapahtuu melkein poikkeuksetta ulkona vaunuissa. Siellä tytöt malttavat nukkua kaikkein parhaiten. Sisällä pieninkin risahdus (tai Niilon mölähdys) tahtoo herättää tytöt välittömästi. Ulkona meteli taas ei haittaa. Nytkin tytöt ovat unilla ja naapuri ajaa vieressä nurmikkoa.

Sellaisia vekkuleita meillä täällä pyörii kahden vanhemman lapsen lisäksi. Kaksosten kasvun seuraaminen on kyllä melkoinen etuoikeus.Päivääkään en vaihtaisi pois

Kaksosten päivä

Tänään 2.2. vietetään valtakunnallista kaksosten päivää. Alueelliset monikkoyhdistykset järjestävät tällöin erilaisia tempauksia ja tapahtumia päivän kunniaksi.

Tänä vuonna me emme osallistu vielä mihinkään tapahtumaan, mutta ajattelin paistaa juhlan kunniaksi vohveleita. Kaksoset eivät vielä päivästä mitään ymmärrä, mutta tulevaisuudessa kyllä. Onhan kaksosuus melkoisen hieno ja spesiaalijuttu. :)

Vuosi ja kolme kuukautta kaksosten äitinä

Tytöt täyttivät vuoden ja kolme kuukautta muutama päivä sitten. On siis hyvä aika kirjoittaa muutamia asioita muistiin.

Tytöt:

-Ovat oppineet kävelemään ja kiipeilemään.
-"Äiti" ja "tissi" kuuluvat osattaviin sanoihin. Siinähän ne tärkeimmät. :)
-Hiljalleen yhteiset leikit ovat tulleet mukaan kuvioihin. Melko usein ne kuitenkin päättyvät jomman kumman itkuun.
 -Imetän edelleen ja tytöt heräilevät myös öisin naukkailemaan maitoa. Se ei kuitenkaan häiritse, sillä nukumme perhepedissä.
-Kaikki laatikot ja hyllyt on tutkittava ja purettava monta kertaa päivässä. Tavarat täytyy levittää mahdollisimman laajalle alueelle tai piilottaa. Esimerkiksi pari päivää sitten löysin kengästäni kolme teelusikkaa. :)
-Kiipeily on kivaa ja sitä harjoitellaan ahkerasti sohvilla, sängyillä, laatikoilla....
-Tissille nukahtamisesta me olemme nyt opetelleen eroon. Tai oikeastaan tytöt itse lopettivat sen. Tämä helpottaa kovasti, sillä nyt myös iskä kelpaa nukkumaan mennessä.

Tytöt ovat hassuja ja ihania. Hieman rasittaviakin joskus, en voi kieltää. :)

On aika

Nyt on tullut aika kaivaa blogi naftaliinista ja päivitellä tännekin meidän kuulumisia. :) Tosin, en tiedä seuraako kukaan enää blogiani.

Viimeisestä postauksesta on hävettävän pitkä aika. *nolottaa* Aika ei vain yksinkertaisesti ole riittänyt mihinkään ylimääräiseen.

Syksy meni sairastellessa. Esikoinen kantoi koulusta mukanaan milloin minkäkinlaista flunssaa, joka kiersi sitten meidät kaikki. Onneksi mitään sen pahempaa ei kohdalle sattunut, mutta kyllä neljän niiskuttavan lapsen kanssa eläminen tuntui välillä melko työläältä.

Kaksoset ovat pian 1vuoden ja 3kk. Joulun aikaan he oppivat kävelemään ja kiipeilemään joka paikkaan. "Äittää"  ja "äitiä" hoetaan aika usein. Muita sanoja ei vielä ole. Omaa kieltä tulee kyllä sitäkin enemmän. Tytöt syövät edelleen rintaa useamman kerran päivässä. "Normaalia" maitoa en ole aloittanut ollenkaan, sillä en näe sille olevan vielä mitään tarvetta.

Öisinkin heräillään vielä syömään useamman kerran. Myös uudet taidot ovat sotkeneet öitä. Edelleen nukumme perhepedissä kaksosten, ja usein myös Niilon kanssa. Melko ahdasta. :)

Tiistaina tytöt saivat mpr-rokotteet, joten nyt odotellaan nouseeko kuumetta tai tuleeko muuta oiretta.

Puikkoja olen ehtinyt hieman heiluttelemaan. Talven saldona on muutamat villasukat. Tilaustöitäkin oli ennen joulua oikein mukavasti.

Toivottavasti tällä kertaa tauko ei venähdä yhtä pitkäksi. :)

Äidin on tehtävä mitä äidin on tehtävä

Korjaatteko te paljon vaatteita? Itse yritän petrata tässä asiassa. Usein omat korjausompeluni tahtovat kuitenkin jäädä  ompelukasan pohjalle, kunnes huomaan korjattavan vaatteen olevankin jo käyttäjälleen liian pieni.

Nämä Plastisockin housut ostin joskus käytettynä meidän Niilolle. Ne olivat jo meille tullessaan melko käytetyt. Näistä on kuitenkin muototutunut sekä äidin, että pojan suosikkihousut. Olikin melkoinen katastrofi, kun huomasin polvien reikiintyneen ja lahkeiden jääneen hieman liian lyhyiksi. Onneksi hätä keinot keksii ja niinpä nappasin pöksyt ompelupöydälle.

Saksin kulahtaneet ja lörpähtäneet resorit lahkeista pois ja ompelin uudet, pidemmät niiden tilalle. Polviin surautin paikat siksak-trikoosta.

Näin housut saivat lisää käyttökertoja. Saa nähdä olisiko näistä säästettävää vielä kaksosillekin. Eihän näistä enää pyhähousuiksi ole, mutta kotipihan hiekkalaatikolla toimivat mainiosti. Siksak-trikoo muuten sopii mielestäni kivasti tuohon housujen sirkusaiheeseen.

Eilen ommeltujen paitojen jäljiltä nalletrikoota jäi pienen pieni palanen, joka päätyi tänään poikasemme boksereihin. Kankaasta jäi vielä jäljelle yksi ehjä nallenkuva, jolle tiedänkin jo paikan.

Nämä ihanat neitokaiset täyttävät tänään jo 9kk. Ei voi kun ihmetellä ajan kulkua. Niin nopeaan, liian nopeaan, lähestyy vauvavuosi loppuaan.

Kahdeksan kuukautta

Mihin kummaan tämä aika oikein katoaa?! Tytöt täyttävät tänään jo 8kk. Uskomatonta! Pian on syksy ja saadaan alkaa suunnittelemaan syntymäpäiväjuhlia.

Nämä 8kk ovat olleet ehkä elämäni rankimmat, mutta samalla myös hauskimmat ja hellyyttävimmät. Omaa aikaa ei juurikaan ole edelleenkään, mutta luotan siihen että ajan saatossa tilanne korjaantuu. Lapset ja kotityöt täyttävät päivät, eikä kaikkea suunniteltua ehdi koskaan saada valmiiksi. Kahvinikin saan miltei aina juoda painuneena ja jäähtyneenä. Pitänee ostaa uusi termospullo....

Minulle on ollut vaikeaa hyväksyä sitä, että koti on välillä kuin räjähdyksen jäljiltä. Joskus sotku on kuitenkin vain hyväksyttävä ja tehtävä vaikeita valintoja. Syönkö vai tartunko moppiin? Itsestäänkin kun pitäisi muistaa huolehtia. Tämä kuitenkin on helpommin sanottu kuin tehty. Lapset ja heidän tarpeensa menevät luonnollisesti kaiken edelle. Lasten ja kodinhoidon ohella olen yrittänyt tehdä tilaustöitäkin aina kun niille vain on kysyntää. Melkoista tasapainottelua.

Voitte uskoa, että näiden kahdeksan kuukauden aikana on itketty, naurettu, huudettu, halattu ja revitty hiuksia (äidin ja isän) päästä useaan kertaan.

Neidit ovat onneksi melko tyytyväisiä ja helppoja vauveleita. Lattialla möngitään lähinnä peruuttamalla. Kumpikin tyttö nousee kontalleen, mutta liikkumaan ei vielä ole uskallettu. Vanhempien sisarusten perään tuntuu kuitenkin olevan kova kiire. Isommat sisarukset ovat rakkaita ja tyttösten lempparipuuhaa onkin seurata sivusta Hilman ja Niilon leikkejä.

Kehitys tytöillä on ollut ihan ikätasonsa mukaista eikä jälkiä keskosuudesta ole. Ruokailut sujuvat melko mukavasti. Mieluiten tytöt söisivät ruokansa itse, omin sormin. Siinä he ovatkin todella taitavia! Yöllä kumpikin tyttö syö vielä rintaa noin 1-3 kertaa. Myös päivisin tytöt ovat rinnalla. Korviketta ei meillä ole tarvittu lainkaan. :)

Nukkuminen tapahtuu edelleen meidän sängyssä. Tämä on ollut minun sekä mieheni mielestä paras ja helpoin ratkaisu. Tytöt nukkuvat yönsä todella levollisesti, paremmin kuin Hilma ja Niilo koskaan. En tiedä johtuuko tämä vieressä nukkumisesta vai onko vain sattumaa. Me vanhemmatkin saamme nukuttua hyvin tyttöjen vieressä, joten tämä systeemi toimii meidän kaikkien kannalta. Yöunille tylleröt asettuvat n. 20.00 ja aamulla nousemme ylös noin 7.00-7.30.

Näin siis meillä. :) Tämä kirjoitus oli aamusta asti kesken koneella ja nyt vasta ehdin kirjoittaa sen loppuun. Todennäköisesti tekstissä vilisee yksi jos toinenkin kirjoitusvirhe, mutta yrittäkää kestää.

Helteistä huomenta

Tähän aamuun on herätty jo 05.15. Olisin mielelläni nukkunut hieman kauemmin, mutta minkäs mahtaa. Eipähän mene päivä hukkaan.  Kesä tuntuu tulleen tänne meillekin. Lämpömittarin lukemat ovat olleet viime päivinä hieman liian korkealla. Lapset nauttivat, mutta minä stressaan nestehukasta, auringonpistoksista, palamisesta.... ja kaikesta muusta helteeseen liittyvästä.

Vauvelit ovat pukeutuneet viimepäivinä lähinnä vaippaan. Sekin tuntuu olevan liikaa. Yöt ovat olleet myös levottomia. Neljä henkilöä ja 160cm leveä sänky ei ole helteellä ihan toimiva yhdistelmä. Varsinkin kun tytöt tykkäävät nukkua kyljessä kiinni. Viime yönä mietin, että taidan suunnata sänkyostoksille ja hankkia 80cm leveän runkopatjan sängyn jatkeeksi.

Eilen ajelimme Joensuuhun sairaalalle verikokeisiin. Tyttöjen hitaan pituuskasvun mahdollista syytä yritetään löytää, joten Saimista napattiin muutama putki verta. Itse uskon, että tytöt nyt kasvavat vain hieman hitaammin. En ole huolissani. Meidän aiemmatkaan lapset eivät ole olleet kauhean pitkiä vauvavuoden aikana.

 Reissusta tarttui mukaan mm. mekko kesän juhliin ja nämä älyttömän hienot leggarit.

Yllä oleva kuva on napattu äitienpäivän iltana. Tajusin, ettei minusta ja lapsista oltu otettu yhtänään yhteiskuvaa. Se täytyi korjata, vaikka lapset olivatkin jo yötamineissa. Sylin täydeltä rakkaita.

Ompeluhommiakin olen yrittänyt parhaani mukaan tehdä aina kun aika vain sallii. Tästä on tulossa mekko pienille tytöille. Kertoilen lisää kunhan saan sen joskus valmiiksi. Tiedossa on paljon käsin ompelua.

Aurinkoista päivää teille kaikille!

Arjen kiireitä

Päivät ovat hujahtaneet ihan kamalalla vauhdilla. Tytöt ovat olleet hieman normaalia haastavampia, joten bloggailu on jäänyt. Päiväunet, jotka ennen olivat päivän ainoa, rauhallinen hetki, ovat muuttuneet levottomiksi ja pätkittäisiksi. Oletan hampaiden tekevän tuloaan, sillä ikenet ovat pullallaan ja kuola valuu.

Tämäkin kirjoitus on ollut koneella auki koko päivän. En vain ole ehtinyt saada tätä valmiiksi. Päivällä oli mielessä jotain kirjoitettavaa, mutta nyt aivot raksuttavat tyhjää. Muuta ostos olisi teille esiteltävänä, kun vain ehtisin kuvaamaan.

Käsitöihinkään ei ole ollut aikaa. Ideoita olisi vaikka kuinka, mutta aika... mistähän sitä saisi ostettua. Yötäkään en viitsisi uhrata ompeluun, sillä jokainen nukuttu tunti on tarpeen. Onneksi on viikonloppu tulossa! Ja sunnuntaihan on omistettu minulle ja kaikille muillekin äideille.

 Ylimmässä kuvassa Kertulla on muuten vuosien 1986-1988 äitiyspakkauksen potkuhousut. Itsekin olen samanlaisiin vauvana pukeutunut. Nämä yksilöt olen ostanut ne kirpparilta ja muokannut terättömiksi.

Tällä kertaa ei muuta. Palaan asialle kunhan aivot toimivat paremmin. :)

Tytöt

Meidän pienet pirpanat ovat jo puolivuotiaita. Voisin hieman kertoa tyttöjen kuulumisista ja rytmistä.

Tytöt osaavat pyörähtää selältä mahalleen ja navan ympäri liikuskellaan hieman. Leluja tavoitellaan ja niihin tartutaan vakain käsin. Kaikki viedään suuhun välittömästi. Kehitys on ollut ihan ikätason mukaista, eikä moitteita ole tullut sairaalasta tai neuvolasta. Kumpikin tyttö viihtyy hyvin lattialla, onneksi. Nyt aletaan hiljalleen harjoitella syöttötuolissa istuskelua ja ruokailua.

Päivittäin tytöt saavat kolme kiinteää ateriaa rintamaidon lisäksi. Lounas, päivällinen ja iltapuuro on nyt rytmitetty meidän päiviin. Välipala ja aamiainen korvataan vielä pelkällä maidolla. Saimi syö hienosti ja tosi siististi syötettynä. Kerttu ei ole ihan sinut lusikan kanssa. Sormiruokailu onkin ehkä enempi hänen juttunsa. Hiljaa hyvä tulee. En ole ottanut syömisestä mitään stressiä. Kertulle tosiaan menee rautalisä. joten tiedän senkin olevan turvattu.

Yöllä tytöt kumpikin syövät 1-4 kertaa. He nukkuvat edelleen meidän sängyssä, joten olen kyllä öihin todella tyytyväinen. Neidit jatkavat uniaan samointein saatuaan masun täyteen. En koe olevani väsynyt tai rasittunut, vaikka herätyksiä tuleekin öisin useita.

Kaikkinensa meillä menee oikein hyvin ja mukavasti. Tytöt viihtyvät hyvin ulkona rattaissa kun saavat katsella isompien sisarusten touhuja ja leikkejä. Vuoden päästä pääsevätkin sitten jo paremmin sisarusten perään.

Jäiköhän nyt jotain olennaista kertomatta. Kysyä saa jos jotain tulee mieleen. :)

Syöttikset

Tämmöiset kapineet kotiutuivat eilen meidän keittiöön. Kertun kummin avustuksella saimme Ikean Antiloopit meidän neitosille.

Vanhempien lasten jäljiltä meillä on varastossa yksi vanha syöttötuoli, jonka saa taitettua myös tuoli+pöytä yhdistelmäksi. Kaikki varmaan tietävät mitä tarkoitan. Ennen Niilon syntymää maalasin sen herkullisen turkoosiksi. Alunperin meillä oli tarkoitus etsiä toinen vastaava toiselle tytöistä.

Lopulta päädyimme kuitenkin Antilooppeihin. Eiväthän ne silmiä hivele, mutta ovat ainakin helpot pitää puhtaana ja tarjottimien kanssa sopivat sormiruokailuun täydellisesti.

Tytöt muuten tykkäsivät selkeästi istuskella tuoleissaan.

Nyt pitäisi ommella jonkinlaiset pienentimet/pehmusteet syöttiksiin. Tahtoisin puna-valkoista pallokuosia.

HuippuMahtavaPäivä

Tänään oli kiva päivä! Mummoloitiin lasten kanssa vanhempieni luona melkein koko päivä. Kaikki kolme sisarustani olivat paikalla, sekä veljeni ihana poika. Aurinkopaistoi ja ilma oli oikein ihana ulkoiluun. Makkaraa, jäätelöä, lettuja... oli hyvät eväät.

Lapset touhusivat ulkona koko päivän. Trampoliinilla pompittiin kerran jos toisenkin. Meidän kaksi vanhinta kaatuivat saunan ja iltapalan jälkeen suoraan sänkyihinsä. Napinaa ja narinaa nukkumaan menosta ei kuulunut lainkaan.

Myös pienemmät neidit saivat nauttia ulkoilusta useamman tunnin ajan.

Eilen kauppareissulla tarttui mukaan uusin Kiddo. Ensimmäisen numeron kauppaan jättäminen on harmittanut kovasti, joten nyt nappasin tämän välittömästi ostoskoriin. Mummolassa, muiden sylitellessä kaksosia, ehdin jopa hieman selata lehteä.

Nyt ei tämän mamman ajatus juokse enempää. Taitaa olla minunkin aika painua unten maille.

Hyvää yötä ja kauniita unia kaikille!

Puuroo

Tytöt saivat tänään enimmäisen kerran puuroa, kaurapuuroa. Tekaisin mikrossa melko ison annoksen pikakaurahiutaleista. Ajattelin, etteivät neidit taatusti syö sitä kaikkea. Tai ehkä normaaleista hiutaleista tehty puuro ei mene ollenkaan alas, ja joudun ostamaan kaupasta vauvapuuroa.

Olin kuitenkin väärässä. Puuro maistui hedelmäsoseen kera kummallekin tytölle mainiosti. Kökköisempi puuro ei aiheuttanut yökkäilyjä tai kakomista ollenkaan.

Toivottavasti puuro maistuu myös jatkossa yhtä hyvin.

Mikä on ollut teidän lasten lempipuuro?

Muistelua ja aatoksia

Vuosi on hujahtanut ihan mahdottoman nopeasti! Vuosi sitten olin vielä autuaan tietämätön tästä tuplaonnesta, jota meille jaettiin. Luulin vielä odottavani yhtä vauvaa, mutta toukokuussa totuus viimein paljastui.

Monet kyselevät, että miltä se tuntui kun sai kuulla odottavansa kaksosia. En muista olenko teille maininnut, mutta miehenihän vitsaili koko alkuraskauden kaksosista. Vatsa kasvoi niin hurjaa vauhtia, että lienee ollut osasyynä. Itse ajattelin vatsan kasvun selittyvän neljännellä raskaudella.

Kuitenkin yöllä, ennen seuraavan päivän ultraa, havahduin miettimästä kuinka sijoittaisimme autoomme kaksi turvakaukaloa. Silloin naureskelin ajatuksilleni. Eihän meille voisi tulla kaksosia! Onhan se sen verran harvinainen juttu! Niinpä....

Suvussa meillä on kaksosia. Mummoni äiti on saanut kahdet kaksoset (erimunaiset), serkullani on kaksoset (erimunaiset) ja mieheni serkulla myös. Identtisten kaksosten periytyvyydestä ei kuitenkaan taida olla selvyyttä, joten suku"rasitteella" ei taida olla mitään tekemistä. Kyse lienee onnekkaasta sattumasta.

 Uskomattomalta tämä kaikki tuntuu edelleen. Välillä pysähdyn tuijottamaan tyttöjä ja ihmettelemään, että oikeasti, heitä on kaksi. Kaksi murua, kaksi rakasta! Saatika sitten koko meidän lapsilaumaa. Neljä lasta! Voi ihme! Enpä olisi uskonut 18-vuotiaana mihin elämä kuljettaa.

Meidän pienet sormiruokailijat

Meillä on syöty kiinteitä nyt noin kuukausi. Varsinkin Saimi syö hienosti lusikasta. Kerttu työntää ruokaa vielä aika paljon ulos, mutta selvää kehitystä on ollut havaittavissa. Onneksi tytöt tulevat pian puolivuotta ja saamme pikku hiljaa alkaa istuskelemaan. Tällöin siirrymme enemmän sormiruokailemaan. Sotkuahan se tietää, mutta on se sen väärti.

Tällaisen sotkun jo pelkkä maissinaksu saa aikaiseksi.

Täydelliseen sormiruokailuun ei ole tarkoitus alkaa. Siihen minusta ei ole. Pidän kuitenkin tärkeänä, että vauva tottuu muuhunkin kuin soseruokaan. Tytöt ovatkin saaneet nyt soseenkin melko karkeana ja hyvin menee alas.

  

Tuota maissinaksumössöä voisi varmaan käyttää vaikka liimana. Tarttuu nimittäin aika tiukasti kiinni kuivettuaan..

Jotain pientä

Eilen löytyi taas postilaatikosta muutama fb-kirppikseltä tehty hankinta.

 Nämä Småfolkin paidat pääsevät vielä kaappiin odottelemaan tyttöjen kasvamista. Kaipaavat kyllä hieman nukkaleikkurin kosketusta, mutta onneksi ovat pelastettavissa ja sain nämä edulliseen hintaan.

Me&I:n pilvibodykin kotiutui meille edulliseen hintaan. Tämänkin olen käynyt läpi nukkaleikkurilla, jolloin siitä kuoriutui oikein käyttökelpoinen vaate meidän tytöille. :)

Näin iloisia neitejä meillä on aina aamuisin. Päivästä ei voi tulla huono, kun aamun saa alottaa näiden ihanuuksien vierestä.

Fiilistelyä

Eilen pahamaineisessä Äitylit-ryhmässä kyseltiin monikkoraskauksista ja eksyin kaivelemaan (taas) "vanhoja" kuvia. Tajusin, etten ole täällä blogissa juurikaan julkaissut niitä meidän tyttöjen ensimmäisiä kuvia, joten korjaan sen nyt.

The Päivä, sektioon lähdössä. Ilmeestä päätellen jännittää.

Ja olihan se masukin aika iso. Kummasti sen on jo ehtinyt unohtaa.

Neiti A:n ensiparkaisut. 

Ja siinä täydellisyydet köllivät lastenteholla. Oikealla Kerttu ja vasemmalla Saimi.

Itsekin kykenin jo seuraavana päivänä pystyyn ja pääsin vaihtamaan vaippaa.

Iskän rintaa vasten oli hyvä köllötellä ja kerätä voimia.

Hilma ja Niilokin kävivät tyttöjä katsomassa.

Siinä kuvia meidän ensimmäiseltä viikolta. Tuntuu, että kaikki tuo tapahtui vasta eilen. Hurjaa, että tytöt tosiaan täyttävät jo puolivuotta tämän kuun lopussa. En voi käsittää mihin tämä aika on kadonnut.