Suosittelen lämpimästi

Valtavaa maailmantuskaa potiessani törmäsin Netflixissä dokumenttiin nimeltä Minimalism. Suosittelen kaikkia katsomaan tämän pätkän.

Itse en ole minimalisti, eikä minusta sellaista tule, mutta liika materian ja rahan tavoittelu ahdistaa. Maailma pyörii raha, ostamisen ja kuluttamisen ympärillä. Oikeaa onnea siitä ympyrästä ei kuitenkaan löydy. Tarvitaan jotain muuta.

Eläköön jokainen arvojensa mukaan

Jokin aika sitten sattui netin ihmemaassa silmiini kirjoitus, jossa kerrottiin ihmisen mahdollisesti laihtuvan, mikäli hän eläisi omien arvojensa mukaisesti. Tästä inspiroituneena aloin pohtia ja käydä läpi omaa arvomaailmaani.

Ekologisuus, kierrätys, perhe, rakkaus, itse tekeminen, lähiruoka, terveys, luonto.... Siinä asioita, joita pidän tärkeinä ja joiden tahtoisin näkyvän meidän arjessa ja elämässä. Yksinkertainen, ihmistä ja luontoa kunnioittava elämä on tavoitteeni.

Listaa tehdessäni ja läpi lukiessani tajusin olevani osin melko kaukana näistä arvostamistani asioista. Kenties ne unohtuivat tässä kiireisessä lapsiperheen arjessa. Tai ehkäpä oma energia ja huomio on vain tullut suunnattua toisaalle. Silmät on helppo sulkea ja elää valtavirran mukana.

Suurimpana ja tärkeimpänä tavoitteena haluan päästä eroon kuluttamisesta ja uuden ostamisesta. Totta kai tarpeeseen on pakko ostaa, mutta aion opetella erottamaan oikean tarpeen mielihalusta. En aio enää klikkailla mainosten ja tarjousten perässä ympäri netin ostoskeskuksia.

Olkoon tämä kirjoitus uuden vaiheen alku ja sysäys jollekin paremmalle. Eikä muutamasta pudotetusta kilostakaan toki haittaa olisi.

Kylläpä harmittaa

Tämä kiire ja ajan riittämättömyys harmittaa tällä hetkellä kovin. Tuntuu, ettei ylimääräistä aikaa jää ollenkaan. Kaikkia pakollisiakaan asioita ei ehdi tehdä. Esimerkiksi juhannussiivous tulee tänä vuonna olemaan hyvin pikainen ja kevyt. Blogi valitettavasti jää usein päivittämättä, sillä luonnollisesti lapset ja perhe menee sen edelle.

Olen jo harkinnut blogin tauolle laittamista, mutta lopullinen päätös on tekemättä.

Tässä sovituskuvia yhdestä mekosta, joka vilahti  jokunen postaus sitten.

Tästä tuli kuulemma Hilman uusi suosikki. :) Äidin mieltä lämmittää kovasti.

Kertun ja Saimin vaatekaappiin kotiutui fb:n kirppikseltä ihanat farkkuhameet. Varsinkin tuo alemman kuvan hame on aivan ihana.

Tässä terveiset meidän neideiltä. Ruoka maistuu kun saa omin käsin syödä.

Meidän juhannus kuluu kotosalla. Herkkuja, saunaa ja sään salliessa ulkoilua. Mitäpä sitä muuta tarvitsisi. :)

Hiljaisuutta

Ihanaa, talo on hiljentynyt taas hetkeksi. Vauvat tuhisevat kainalossa ja heräävät varmaan kohta syömään. Se ei haittaa. Nyt kuuntelen hiljaisuutta ja nuuskuttelen neitejä.

Voi kun nämä hetket muistaisi aina.

Ensi kuussa

Lukekaahan ensikuussa silmät tarkkana Vauva-lehteä. Sieltä voi lukea minun ajatuksiani lastenvaatteista. Paljon jäi varmasti sanomatta, mutta jospa jonkinlaisen punaisen langan olisin saanut ilmaistua.

Tämän kuun takasivullekin oltiin tyttöjen kanssa päästy. :)

Helteistä huomenta

Tähän aamuun on herätty jo 05.15. Olisin mielelläni nukkunut hieman kauemmin, mutta minkäs mahtaa. Eipähän mene päivä hukkaan.  Kesä tuntuu tulleen tänne meillekin. Lämpömittarin lukemat ovat olleet viime päivinä hieman liian korkealla. Lapset nauttivat, mutta minä stressaan nestehukasta, auringonpistoksista, palamisesta.... ja kaikesta muusta helteeseen liittyvästä.

Vauvelit ovat pukeutuneet viimepäivinä lähinnä vaippaan. Sekin tuntuu olevan liikaa. Yöt ovat olleet myös levottomia. Neljä henkilöä ja 160cm leveä sänky ei ole helteellä ihan toimiva yhdistelmä. Varsinkin kun tytöt tykkäävät nukkua kyljessä kiinni. Viime yönä mietin, että taidan suunnata sänkyostoksille ja hankkia 80cm leveän runkopatjan sängyn jatkeeksi.

Eilen ajelimme Joensuuhun sairaalalle verikokeisiin. Tyttöjen hitaan pituuskasvun mahdollista syytä yritetään löytää, joten Saimista napattiin muutama putki verta. Itse uskon, että tytöt nyt kasvavat vain hieman hitaammin. En ole huolissani. Meidän aiemmatkaan lapset eivät ole olleet kauhean pitkiä vauvavuoden aikana.

 Reissusta tarttui mukaan mm. mekko kesän juhliin ja nämä älyttömän hienot leggarit.

Yllä oleva kuva on napattu äitienpäivän iltana. Tajusin, ettei minusta ja lapsista oltu otettu yhtänään yhteiskuvaa. Se täytyi korjata, vaikka lapset olivatkin jo yötamineissa. Sylin täydeltä rakkaita.

Ompeluhommiakin olen yrittänyt parhaani mukaan tehdä aina kun aika vain sallii. Tästä on tulossa mekko pienille tytöille. Kertoilen lisää kunhan saan sen joskus valmiiksi. Tiedossa on paljon käsin ompelua.

Aurinkoista päivää teille kaikille!

Viime päivien ajatuksia

1. Vaatii aivan uskomatonta tuuria saada kaksi kiukkuista vauvaa nukkumaan edes puoli tuntia yhtä aikaa.

2. Jos tämä ihme tapahtuu, olet vaikean valinnan edessä. Mihn tämän ruhtinaallisen ajan käyttäisi?? Leikkisinkö vanhempien lasten kanssa? Siivoaisinko? Söisinkö jotain ja kävisin vessassa?

3. Esikoululaisen elämä tuntuu olevan t-o-d-e-l-l-a hankalaa ja vaikeaa. Suuria tunteita, niin hyvässä kuin pahassa.

Tällaista siis tänne. :) Pienet tytöt kiukkuilevat hampaita, isompi taas kamppailee kasvamisen ja tunteiden hallinnan kanssa. Niilo onneksi on suhtellisen balanssissa tällä hetkellä. Itku ja kiukku saadaan ajoiksi, jos jotain kielletään tai muuten joudutaan komentamaan.

Olen muuten huomannu, että Niilolla on ihan loistava mielikuvitus. Pojan leikkejä on hauska seurata sivusta.

Tässä tämän päivän superlelu, taikasauva.

Eli muoviseen keppiin teipattu ilmapallo. :)

"Äiti, taikaa." Olen ollut jo mm. sammakko.

Tässä taas kuva Niilon mopokypärästä, eli toppahaalarin hupusta. :)

Mukavaa perjantaita kaikille! Onneksi viikonloppu alkaa!!

Päivän aloitus

Hiljaisuus.

Kello on hieman yli kuusi. Kaikki muut nukkuvat vielä. Kerttu ja Saimi söivät juuri masun täyteen maitoa ja tuhisevat nyt kainalossa.

Tekisi mieli kahvia, mutta en uskalla nousta keittämään. Jokuhan voi vaikka herätä.

Nyt nautin hetken hiljaisuudesta. Pian se on mennyttä ja meteli täyttää talon. Niin sen kuuluu ollakin. Elämää ja ääniä. Iloa, naurua, itkua ja kiistoja.

 Ihanat lapset, ihana perhe!


Mutta hetki vielä hiljaisuutta.

HuippuMahtavaPäivä

Tänään oli kiva päivä! Mummoloitiin lasten kanssa vanhempieni luona melkein koko päivä. Kaikki kolme sisarustani olivat paikalla, sekä veljeni ihana poika. Aurinkopaistoi ja ilma oli oikein ihana ulkoiluun. Makkaraa, jäätelöä, lettuja... oli hyvät eväät.

Lapset touhusivat ulkona koko päivän. Trampoliinilla pompittiin kerran jos toisenkin. Meidän kaksi vanhinta kaatuivat saunan ja iltapalan jälkeen suoraan sänkyihinsä. Napinaa ja narinaa nukkumaan menosta ei kuulunut lainkaan.

Myös pienemmät neidit saivat nauttia ulkoilusta useamman tunnin ajan.

Eilen kauppareissulla tarttui mukaan uusin Kiddo. Ensimmäisen numeron kauppaan jättäminen on harmittanut kovasti, joten nyt nappasin tämän välittömästi ostoskoriin. Mummolassa, muiden sylitellessä kaksosia, ehdin jopa hieman selata lehteä.

Nyt ei tämän mamman ajatus juokse enempää. Taitaa olla minunkin aika painua unten maille.

Hyvää yötä ja kauniita unia kaikille!

Pikapostaus

Pääsiäiskuulumisia kuvien muodossa.

Hiekkaa, multaa, soraa.... likaisia kenkiä. Meillä on ollut ihanan keväiset kelit ja lapset ovat ulkoilleet paljon.

Yllätysvieras poikkesi meidän pihanurmikolla.

 

Olen ehtinyt hieman virkkaamaankin. Tämä myssy oli koevedos ja jäänee keskeneräisenä lojumaan laatikkoon. :) Ei ole ollenkaan meidän värinen.

Nyt meillä sairastetaan. Hilmalla alkoi eilen nuha ja illalla neidillä olikin jo hieman lämpöä. Tämä päivä menee siis kotosalla parannellessa. Harmi, sillä olimme sopineet kylästelystä Kertun kummin luona. :(  Eipä ole ensimmäinen tai viimeinen kerta kun suunnitelmat menevät lasten sairastelun vuoksi mönkään.

Muistelua ja aatoksia

Vuosi on hujahtanut ihan mahdottoman nopeasti! Vuosi sitten olin vielä autuaan tietämätön tästä tuplaonnesta, jota meille jaettiin. Luulin vielä odottavani yhtä vauvaa, mutta toukokuussa totuus viimein paljastui.

Monet kyselevät, että miltä se tuntui kun sai kuulla odottavansa kaksosia. En muista olenko teille maininnut, mutta miehenihän vitsaili koko alkuraskauden kaksosista. Vatsa kasvoi niin hurjaa vauhtia, että lienee ollut osasyynä. Itse ajattelin vatsan kasvun selittyvän neljännellä raskaudella.

Kuitenkin yöllä, ennen seuraavan päivän ultraa, havahduin miettimästä kuinka sijoittaisimme autoomme kaksi turvakaukaloa. Silloin naureskelin ajatuksilleni. Eihän meille voisi tulla kaksosia! Onhan se sen verran harvinainen juttu! Niinpä....

Suvussa meillä on kaksosia. Mummoni äiti on saanut kahdet kaksoset (erimunaiset), serkullani on kaksoset (erimunaiset) ja mieheni serkulla myös. Identtisten kaksosten periytyvyydestä ei kuitenkaan taida olla selvyyttä, joten suku"rasitteella" ei taida olla mitään tekemistä. Kyse lienee onnekkaasta sattumasta.

 Uskomattomalta tämä kaikki tuntuu edelleen. Välillä pysähdyn tuijottamaan tyttöjä ja ihmettelemään, että oikeasti, heitä on kaksi. Kaksi murua, kaksi rakasta! Saatika sitten koko meidän lapsilaumaa. Neljä lasta! Voi ihme! Enpä olisi uskonut 18-vuotiaana mihin elämä kuljettaa.

Kuvaton maanantaiaamun angstipostaus

Miksi, oi miksi maanantaiaamu on AINA se kaikkein vaikein ja kaamein aamu?! Saisipa joskus aloittaa viikon ja maanantaisen aamun iloisena ja hyvällä mielellä, juoda kahvin rauhassa ja antaa imurin levätä kaapissa ainakin iltapäivään saakka.

Meillä nimittäin koti on jokaisen viikonlopun jäljiltä sekaisin ja kaaoksessa. Lauantai ja sunnuntai on juostu siellä ja täällä, sairastettu, virvottu ja yritetty vähän levätäkin. Kukaan ei ole vaivautunut siivoamaan, tyhjentämään astiaspesukonetta, viikkaamaan kuivia pyykkejä, pesemään likaisia.... Lista vaan jatkuu ja jatkuu.

Ketähän ne kaikki työt tänään sitten odottavatkaan....

Sisarukset

Vanhemmat lapset ovat ottaneet vauvat mukisematta osaksi perhettä. Ennen kaksosten syntymää pelkäsin, kuinka Niilo (elokuussa 3v) sopeutuu vauvojen tuloon. Siihen saakka hän oli saanut olla perheen vauva ja oikea äidin poika.

Pelko oli kuitenkin turhaa. Minkäänlaista mustasukkaisuutta ei ole ollut havaittavissa Niilon puolelta. Minun ei tarvitse pelätä, että poika kävisi satuttamassa tai kiusaamassa vauvoja kun minulta silmä välttää. Korkeintaan Niilo käy silittämässä vauvojen päätä ja sanomassa "Moi vauva!". Tätä katsoessa äidin sydän sulaa.

Esikoinen taas on tajunnut sen, että jos vauvoja ei olisi, olisi meillä vanhemmilla hänelle enemmän aikaa. Hilma oli ensimmäiset neljä vuotta perheemme ainoa lapsi ja se kyllä näkyy. Jakaminen on välillä vaikeaa ja tietynlainen itsekkyys puskee pintaan. Muutaman kerran neiti on tokaissut: "Kunpa vauvat ja Niilo menisivät pois ja saisin olla ainoa lapsi.". Onneksi tätä on tapahtunut vain muutaman kerran.

Enemmän Hilmakin hellittelee ja hoitaa vauvoja, kuin olisi heille mustasukkainen. Eskarilaisesta onkin jo oikeasti apua. Hilma osaa hienosti viihdyttää ja pitää vauvoja sylissä. Välillä joudun muistuttamaan, että vauvat eivät ole leluja.

Me vanhemmat olemmekin yrittäneet skarpata ajan ja huomion jakamisessa, etteivät Hilma ja Niilo jäisi vähemmälle. Päivittäin sylitellään, halataan ja touhutaan yhdessä. Eilen leivoin Niilon kanssa pannaria ja toissapäivänä tein Hilman kanssa uunimakkaraa. Lapset ovat innoissaan kun saavat osallistua ja saavat ihan omaa aikaa toisen vanhemman kanssa.

Sisarukset ovat uskomaton rikkaus. Toivottavasti meidän lasten sisarussuhteet säilyvät hyvinä läpi elämän.

Ensimmäinen viikko takana

Neljäs päivä menossa kun olen yksin kotona neljän lapsen kanssa. Meillä on mennyt mahtavasti. En uskaltanut edes kuvitella, että päivät olisivat näin leppoisia ja mukavia. Tätä auttaa kauheasti se, että tytöt nukkuvat pitkät päiväunet ja ovat suhteellisen tyytyväisiä. Yötkin ovat menneet melko mukavasti (n.2-3 syöttöä per tyttö), joten olen saanut hieman nukkuakin.

Päivisin olen ehtinyt siivota, ommella, leikkiä vanhempien lasten kanssa, pestä pyykkiä, paistaa lettuja.... Miehelle on ruokakin ollut valmiina joka päivä. Taatusti niitä hankalia ja ikäviä päiviäkin on vielä edessä, mutta sitä en murehdi nyt. Päivät pitenevät koko ajan ja kesä alkaa olla päivä päivältä lähempänä. Ihanaa, ainakin pukeminen helpottuu ja nopeutuu huomattavasti. :)

Nyt nautin kupposen kahvi, sillä sain pienet juuri päiväunille. Sitten olisi suunnattava ompelukoneen ääreen. Vaippavarasto ei vielä ole riittävä, joten sitä olisi täydennettävä.

Eiväthän päivät voi olla ikäviä näin ihanien murusten kanssa?

Arkeen kiinni

Tänään koitti miehen ensimmäinen työpäivä yli neljään kuukauteen. Jännittävää! Toisaalta ihana palata normaaliin arkeen, joka toki on muuttunut melko paljon. Ennen hoidettavia lapsia oli vain kaksi ja nyt neljä. Melkoisia haasteita on varmasti edessä ja ylimääräinen käsipari olisi joskus tarpeen. Pyykit, siivoukset sun muut kotityötkin pitäisi ehtiä hoitamaan. Onneksi ne eivät katoa mihinkään, vaikka joutuisivat hetken odottamaan.

En epäile lainkaan, ettemmekö pärjäisi. Ovathan sitä muutkin pärjänneet. Onneksi tytöt nukkuvat pitkiä päiväunia ja ovat noin yleisesti ottaen melko hyväntuulisia tapauksia.

Tänä aamuna heräsimme vauvojen hieman seitsemän jälkeen. Mies oli ennen töihin lähtöä pukenut pojan ja antanut hänelle aamupalaa. Kiitos siitä! Nämä asiat eskarilainen onneksi osaa jo hoitaa itse. Ja onneksi tämä ensimmäinen viikko on hieman kevyempi, sillä eskarilainen on hiihtolomalla. Hänen kuljettamistaan ei siis tarvitse miettiä.

Kahvinkeittimen latasin jo illalla valmiiksi. Sitä tarvitaan.

Katsotaan miten loppu päivä menee. Ainakin nyt oli hetki ylimääräistä aikaa päivittää blogi. Tämä voi kyllä kostautua.

Loppuun kuva kestopeppuisista tytöistä.

Lankaa, tupsuja ja sairastelua

Parannuttuani itse flunssasta, iskijokin pöpö vanhimmaiseen lapsoseen. Eilen neidillä oli kuumetta yli 39 astetta ja sama juttu tänään. Mitään muita oireita ei (vielä) ole. Lie sitten sitä tämän talven influenssaa. Meidän tuurilla tämä sattui juuri täksi viikonlopuksi, jolloin meillä oli tarkoitus viedä kaksi vanhimmaista mieheni veljen ja tämän perheen luo yökylään. Ehdimme jo haaveilla kahden keskisestä ajasta (vauvojen kanssa toki). Parisuhde olisi kyllä pientä huomiota vailla. Onneksi aina tulee uusia viikonloppuja.

Eilen posti toi taas yhden mekkosen odottamaan kaksosten kasvamista. Tämä vihreäpohjainen auto-mekko löytyy myös esikoiselta. En ole kauhea Me&I-fani, mutta jotkut kuosit miellyttävät omaakin silmää.

Lankavarasto karttui eilen muutamalla kerällä. Samoin kaksi Novitan lehteä tuli hankittua, sekä tupsulaite. Eipähän lopu materiaali tai ohjeet ja ideat kesken. Kun olisi aikaa tehdä kaikki suunnitellut käsityöt valmiiksi. Ompelemaankin olisi ihana joku päivä ehtiä. Niilon vaatekaappi kaipaisi hieman päivitystä, varsinkin housujen osalta.

Nyt taidan suunnata laskemaan pikku-neideille kylpyvettä. :)

Pysähtyminen

Unohtakaa tänään kaikki turhat riidat ja kinat. Ottakaa lapset kainaloon ja halatkaa tiukasti. Nauttikaa ja pysähtykää hetkeksi.

Näin aion itsekin tehdä.

Arjen ihmeitä

 Rokkitähti. Voi miten hyvä lahjan joulupukki osasikaan valita.

 Tyytyväiset, hyvin syöneet ja nukkuneet vauvaneidit.

Murjottava esikoinen, jonka mieli parani heti muutaman halauksen jälkeen.

Arkista elämää

Pyykkäämistä, siivoamista, kokkaamista, riitojen sovittelua, imettämistä, vaipan vaihtamista... Näistä asioista päivät täyttyvät. Päiviä piristävät kaupassa käynti (joo-o, päivän kohokohta on, jos ehdin yksin kauppaan), neuvola tai ystävän kanssa lenkkeily (jospa joskus pääsisin raskauskiloista eroon).

Oman ajan (ilman lapsia) olen nyt miltei kokonaan unohtanut. Elelen vauvojen ja lasten ehdoilla, parisuhdetta unohtamatta. Imetys tietysti sitoo minut vauvoihin melko tiukasti. Vaikka neideille kelpaa myös pullo, käy oma olo melko tukalaksi pidemmän erossa olon jälkeen. Lisäksi vuorokaudessa ei tunnu olevan tarpeeksi tunteja nukkumisen, lasten hoidon, kotitöiden sun muun jälkeen.
 Käsityöt toimivat jonkinlaisena henkireikänä kotona ollessa. Muutama rivi neuletta tai yhden sauman ompelu saumurilla piristää mieltä kummasti. Siinä näkee saavansa jotain aikaan, vaikkakin hitaasti. Neuleeseen voi tarttua ihan vain pieneksikin hetkeksi kun vauvat ovat tyytyväisiä tai nukkuvat. Olen antanut itselleni luvan unohtaa kotityöt silloin tällöin, ja käyttää ajan neulomiseen tai ompeluun.

Tästä pitäisi syntyä sukat omaan jalkaan. Saa nähdä ovatko valmiit juhannuksena vaiko vasta jouluna.
 
Keskiviikkona kävimme tyttöjen kanssa neuvolassa. Hurjasti ovat neidit kasvaneet 11 viikon aikana. Kerttu painoi tasan 5kg (2208g) ja Saimi 4,5kg (2280g), suluissa syntymämitat. Muutenkin kaikki oli mallillaan. :)

Ihanaa viikonloppua kaikille lukijoille! :)

33. raskausviikko

Menossa on siis jo 33. viikko tätä raskautta. Turvallisilla viikoilla aletaan olla, vaikka vauvat päättäisivätkin jo syntyä. Mitään merkkiä ennenaikaisuudesta ei kuitenkaan ole. Viime perjantain ultrassa kohdunsuu oli takana ja tiukasti kiinni. Kanavaakin oli kuulemma jäljellä niin paljon, kun nyt vain näillä viikoilla voi ylipäätään olla. Sen puolesta voin siis elellä edelleen normaalisti.

Painoa pikkuisilla oli 1610g ja 1680g. Ihan hyvänkokoisia vauveleita. Nyt kaksosuus alkaa pikkuhiljalleen näkyä kasvussa. Toivottavasti päästäisiin yli kahden kilon ennen kuin vauvat syntyvät. Kuulemma viimeistään viikolla 36 synnytys käynnistetään yhteisen istukan vuoksi. Ei siis ole enää montaa viikkoa jäljellä.

Oma olo on pysynyt yllättävän hyvänä. Liikkuminen on hidasta, hankalaa ja jopa kipeää, mutta koen edelleen päässeeni poikkeuksellisen helpolla. Liitoskivut ovat lisääntyneet, ja asennon vaihtaminen öisin on melkonen haaste. Nukkuminen on muutenkin hankalaa. Uni ei tahdo tulla illalla/yöllä millään. Saatan pyöriä 3-4 tuntia, enkä vaan nukahta, vaikka kuinka väsyttäisi. Samaa vaivaa on ollut kyllä jokaisessa raskaudessa. Omassa sängyssä ei myöskään ole hyvä nukkua, vaan melkein joka yö siirryn sohvalle pötköttelemään.

Ensi maanantaina olisi taas seuraava neuvola ja perjantaina taas ultra. Saa nähdä joko saan ajan käynnistykseen.

Tällaisen myssyn kaavoitin ja ompelin vauvoille. Meillä alkaa olla erilaisia pipoja ja myssyjä niin paljon, etteivät vauvat ehdi millään käyttämään kaikkia. :)

Lupaan, että  nyt ei tule yhtä pitkää taukoa bloggaamisessa. :)