Räkää riittää

Täällä ollaan vaihteeksi flunssassa. Nenä alkoi kutisemaan kovien pakkasten aikaan ja ajattelin sen johtuvan vaih kuivasta huoneilmasta. NYt pakkaset ovat lauhtuneet ja nenän kutinan on voinut diagnosoida ihan ehdaksi flunssaksi. Great! Onneksi vain minä olen tästä pöpöstä joutunut kärsimään. Vauvoilta on aina välillä saanut irrotella räkää suolatippojen ja nenä-fridan avulla. Tuo Frida on kyllä aivan mahtava keksintö! Ilman sitä olisimme pulassa.

Puikot ovat suihkineet kovasti ja eilen sain ensimmäisen siksak-sukan valmiiksi. Vielä sille pitäisi pari saada, mutta tässä välissä täytyy kuulemma neuloa esikoisen lapaset.

 Lankana sukissa on Nalle.

Joskus syksyllä kirpparilta tarttui mukaan vanha, ihanasti kuvitettu satukirja. Se oli melko huonokuntoinen ja osa sivuista oli piirrelty täyteen. Mukaan se lähtikin lähinnä sillä ajatuksella, että käyttäisin kuvia johonkin. Tällainen ihana heppa löytyi yhdeltä sivulta ja päätyi tauluksi.

Vauvat nukkuu ja esikoinen on lähdössä eskariin. Taidan siirtyä kahvikupin kanssa sohvalle ja tarttua neuleeseen.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! :)

Uuden oppimista

Tämä kotiäitiys ei kovinkaan usein tarjoa aivoille kovinkaan kummoisia haasteita. Haasteet sijoittuvat enemmänkin sinne tunteiden hallintapuolelle. Että aivojen toimintakyky olisi tallella vielä lasten vauva-ajan jälkeenkin, on jotain tehtävä.

Käsitöistä löytää helposti haastetta ja mietittävää aivoille. Pitää vaan uskaltaa tarttua muihin, kuin jo tuttuihin malleihin tai tekniikoihin. Ensimmäinen haasteeni oli opetella tiimalasikantapää.

Ja sehän onnistui varsin helposti ja mallikkaasti. Jes! Tämä oli jopa helpompi kuin tavallinen, vahvistettu kantapää. Jotenkin sirompi ja somempikin siitä tuli.

Seuraavaksi taidan opetella neulomaan sukan kärjestä alkaen....