Meidän perheen kuulumisia

En tiedä lukeeko blogiani enää kukaan, mutta siitä huolimatta voisin kertoa hieman meidän kuulumisia.

Kaksoset ovat kasvaneet hurjasti. Ikää on pian 2v ja 5kk. Juttua tulee P-A-L-J-O-N! Ovat iloisia, kekseliäitä ja huumorintajuisia tyttöjä. Heidän touhujaan on hauska seurata. Äiti on kuitenkin edelleen tytöille todella tärkeä ja välillä minusta syntyykin hieman kiistaa. Neidit ovat edelleen kotihoidossa, joka tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta.

Imetys meiltä loppui viime syksynä, tyttöjen ollessa 1v 10kk. Ensin loppui päivätissittelyt, ja viimeisenä jäivät pois yösyönnit. Ehkä vähän hassu järjestys, mutta meillä toimi näin. Tutit jätettiin pois jouluna. Tämä operaatio olisi kyllä pitänyt tehdä jo hieman aiemmin. Onneksi se sujui helposti.

Isommat sisarukset ovat tärkeitä leikkikavereita kaksosille. Tosin, liian usein yhteiset leikit päätyvät kinasteluun ja kiukkuamiseen. Riitatilanteissa opetellaan kuitenkin tärkeitä taitoja elämää varten. Tämän kun äitinäkin aina muistaisi, eikä menettäisi joka kerta hermoja kun lapset nahisevat.

Varsinkin meille vanhemmille viime syksy oli melko raskas. Odotimme helmivauvaa, mutta rakennultrassa saimme ikäviä uutisia. Vauva oli menehtynyt raskausviikolla 16. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, olisi perheemme täydentynyt helmikuussa pienellä pojalla. Nyt meillä on pilvien päällä kaksi enkelilasta.

Sitä ajattelee, ettei salama osuisi samaan paikkaan kahdesti, mutta meidän kohdalla se ei kyllä tunnu pitävän paikkaansa. Tällaiset ikävät tapaukset jättävät jälkensä ja seuraavat mukana läpi elämän. Tästä menetyksestä ollaan nyt kuitenkin selvitty ja katse yritetään suunnata eteenpäin. Nyt odottelemme perheenlisäystä syyskuulle. Toivon todella kovasti, että nyt kaikki menee hyvin ja syksyllä olemme seitsemänhenkinen perhe.

 Tämä raskaus on melkoista pelkojen kanssa elämistä. Onneksi neuvolassa ja sairaalalla ollaan suhtauduttu hyvin ymmärtäväisesti. Eihän tässä auta kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Yritän kovasti uskoa, että nyt kaikki menee hyvin.

Pienet neidit

Tässä olisi muutama kuva meidän pienistä neitokaisista, sekä muutama sana tyttösten touhuista.

Tytöt ovat nyt noin 1v ja 7kk vanhoja. Päivät ovat touhuamista ja kummastelua täynnä. Ulkoilu on tyttöjen mielestä ihanaa, ja kiviä sun muita on oikein mukava maistella leikkien lomassa. Hiekkalaatikolla hämmennetään keittoa ja kerätään käpyjä ämpäriin. Heitellään hiekkaa ympäriinsä ja kikatetaan kovasti. Parasta taitaa olla juosta piiloon kun äidin vahtiminen hetkeksi herpaantuu.

Tytöt ovat muutenkin hyväntuulisia ja iloisia. Turhista ei juurikaan itketä. Riitaa ja kinaa kyllä tulee nykyään enenevissä määrin. Onneksi myös yhteisiä leikkejä ja juttuja löytyy paljon.

Päiväunia nukutaan puolesta tunnista kahteen tuntiin. Tämä tapahtuu melkein poikkeuksetta ulkona vaunuissa. Siellä tytöt malttavat nukkua kaikkein parhaiten. Sisällä pieninkin risahdus (tai Niilon mölähdys) tahtoo herättää tytöt välittömästi. Ulkona meteli taas ei haittaa. Nytkin tytöt ovat unilla ja naapuri ajaa vieressä nurmikkoa.

Sellaisia vekkuleita meillä täällä pyörii kahden vanhemman lapsen lisäksi. Kaksosten kasvun seuraaminen on kyllä melkoinen etuoikeus.Päivääkään en vaihtaisi pois

Blogilistan käyttäjät

Ajattelin vielä täällä blogissakin muistutella että Blogilista lopettaa toimintansa 1.6.2015. Jos seuraat blogiani sitä kautta ja tahdot jatkossakin saada tietoa uusista postauksista niin ota tämä huomioon.

Itse olen todella surullinen tästä uutisesta. Seuraan suurinta osaa blogeista juurikin kyseisen palvelun kautta, joten edessä on melkoinen urakka että saan kaikki blogit talteen johonkin toiseen palveluun.

Yritin saada teille kuvapäivitystä tytöistä, mutta kaikki kuvat tuppaavat nykyään olemaan tätä luokkaa. Mahdoton tehtävä saada kumpikin pysymään paikallaan ja katsomaan kameraan. :)

Täällä paistaa viimein taas aurinko, joten taidamme suunnata lasten kanssa ulos. Ruohosipuli odottaisi istutusta ja muitakin pihahommia olisi vaikka muille jakaa. Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!

Keväisiä projekteja

Käsityöt ovat saaneet olla viime aikoina rauhassa. En ole neulonut tai ommellut juurikaan pitkään aikaan. Keväiset ilmat ovat kutsuneet ulos kitkemään kukkapenkkejä ja suunnittelemaan kasvimaata.

Kasvimaan kanssa aion onnistua tänä vuonna. Maata on jyrsitty, möyhätty ja kalkittu. Aikainen peruna on jo harson alla kasvamassa. Lisäksi laitan kasvamaan ainakin sipuleita, yrttejä, salaatteja, porkkanaa, kurkkua, herneitä ja kesäkurpitsaa. Parsa- ja keräkaalien taimet ovat olleet esikasvatuksessa  jo useamman viikon. Samoin basilika oregano.

Haaveissa siintää omavaraisuus kasvisten ja vihannesten suhteen. Toivottavasti siis saataisiin edes hieman satoa.

Voitte uskoa että olen seurannut silmä kovana sääennusteita. Ehkä tämän viikon lopulla pääsisin jo kylvämään siemeniä peltoon.

Kevättä näkyvissä

Hei taas pitkästä aikaa! Viimein ehdin huikkaamaan äänimerkin tänne blogin puolellekin.

Aika on kortilla, edelleen. Piha, kasvimaa ja kaikenlainen kotoisa puuhailu on kiinnostanut paljon enemmän kuin tietokoneella istuminen. Lisäksi minulla on ollut tietotekniikan kanssa hieman epäonnea, josta johtuen esim. Instagrammia en ole päässyt aikoihin käyttämään. Nämä ongelmat helpottavat toivottavasti pian.

Kaikki on siis kuitenkin hyvin. Suorastaan mitä mainioimmin. Kaksoset täyttivät jokunen viikko sitte puolitoistavuotta. Vauhtia riittää ja sanainen arkkukin alkaa pikkuhiljaa aukeilla. Edelleen nukumme perhepedissä ja tytöt saavat myös tissiä. Tilanne jatkukoon näin.

Kasvimaa on tosiaan suunnitteilla. Sinne on tulossa (näillä näkymin) porkkanaa, sipulia, tilliä, salaatteja, parsakaalia, keräkaalia, kurkkua ja punajuurta. Aika näyttää edistyvätkö suunnitelmat sadoksi asti. :) Sato saattaa kaatua kitkemisen puutteeseen.

Niilo anelee vieressä iltapalaa, joten nyt lienee aika palata velvollisuuksien pariin.

Uudelle kierrokselle

Juuri kun iloitsin sairastelun päättymisestä ja hehkutin normaalia arkea, nousi Niilolle eilen illalla kuume. Harmittaa ja kovasti! Olisi useampikin kylästelypaikka käymättä ja yksi ihana vauveli nuuskimatta. Kai tämä sairastelu ja flunssa kuuluu lapsiperheissä siihen "normaaliin" arkeen.

Tänään vietetään siis sisäpäivää. Voisinkin hyökätä pieneksi jääneiden vauvanvaatteiden kimppuun. Ne pitäisi saada lajiteltua, kuvattua ja laitettua myyntiin. Älytön homma. Pakko myöntää, että vaatetta olisi ollut meillä vaikka nelosille.

Meidän kamerasta löytyy nykyään tällaisia yllätyskuvia esikoisen jäljiltä. :) Tämän kuvan myötä lempeää torstaita. Pian ollaankin jo viikonlopussa.

Sekametelisoppa

Heipparallaa ja iloista keskiviikkoa. Saa nähdä ehdinkö istua paikallani edes yhden postauksen verran. Yritetään nyt ainakin.

Tämä olkoon sekametelisoppamainen kirjoitus meidän arjesta, kuvien kera. Todennälöisesti tässä ei ole päätä tai häntää.

Siivousta, sotkua, levitettyjä leluja, sotkuisia naamoja.... mitäpä muutakaan lapsiperheen elämään kuuluisi. Kertun sairastelun jälkeen normaali arki kaikkine haasteineen tuntuu ihanalta!

Ensiviikolla allekirjoittanut vanhenee taas vuodella. Rakas ystäväni lahjoi minut jo ennakkoon ihanalla Myy-purkilla. Olin itse suunnitellut tämän ostamista, mutta en ihan ehtinyt. :) Muut purnukat ovat kirpputorilöytöjä. Apteekkipullo niistä viimeisin. Kaikki sydänkuvioiset esineet ja kankaat ovat sydäntä lähellä, joten niitä onkin kertynyt meille melkoisen paljon.

Seinällä olevan pikkuruisen taulun esikoinen oli tehnyt meidän perheelle ystävänpäivälahjaksi.

Eilen aamulla leivoin pitkästä aikaa pullaa, miehen mieliksi vieläpäkorvapuusteja. Ensimmäistä kertaa paistoin pullat leivinuunissa. Jostain syystä olen ollut melko arka paistamaan leivonnaisia leivinuunissa, vaikka ruokaa tehdessä uunin lämpöä tulee kyllä hyödynnettyä. Nyt kuitenkin selätin pelkoni pullien polttamisesta.

Porkkanaraaste ei liity pulliin. :) Oli vain niin herkullinen oranssinsävy, että oli pakko kuvata.

Ja tulppaaneita. Niin keväisiä. Niitä kotiutui ystävänpäivän kunniaksi meille useampi kimppu.

Peltipurkit ovat myös heikkouteni.

Pirteää päivää kaikille lukijoilleni.

Sairastelua

Joo-o, tässä talossa sairastaminen jatkuu. Kertun kuumeilu loppui, mutta nyt nielussa ja huulessa on rakkuloita. Epäilen, että meidän perheeseen on rantautunut ensimmäinen enterorokko. 

Nyt kädet ristiin että tämä menisi nopeasti ja helposti ohi. Minulle nousi eilen kuume, mutta se meni yön aikaan ohi. Nyt on jo ihan normaali olo.

Onko entero vieraillut teillä? 

Vuosi ja kolme kuukautta kaksosten äitinä

Tytöt täyttivät vuoden ja kolme kuukautta muutama päivä sitten. On siis hyvä aika kirjoittaa muutamia asioita muistiin.

Tytöt:

-Ovat oppineet kävelemään ja kiipeilemään.
-"Äiti" ja "tissi" kuuluvat osattaviin sanoihin. Siinähän ne tärkeimmät. :)
-Hiljalleen yhteiset leikit ovat tulleet mukaan kuvioihin. Melko usein ne kuitenkin päättyvät jomman kumman itkuun.
 -Imetän edelleen ja tytöt heräilevät myös öisin naukkailemaan maitoa. Se ei kuitenkaan häiritse, sillä nukumme perhepedissä.
-Kaikki laatikot ja hyllyt on tutkittava ja purettava monta kertaa päivässä. Tavarat täytyy levittää mahdollisimman laajalle alueelle tai piilottaa. Esimerkiksi pari päivää sitten löysin kengästäni kolme teelusikkaa. :)
-Kiipeily on kivaa ja sitä harjoitellaan ahkerasti sohvilla, sängyillä, laatikoilla....
-Tissille nukahtamisesta me olemme nyt opetelleen eroon. Tai oikeastaan tytöt itse lopettivat sen. Tämä helpottaa kovasti, sillä nyt myös iskä kelpaa nukkumaan mennessä.

Tytöt ovat hassuja ja ihania. Hieman rasittaviakin joskus, en voi kieltää. :)

Kylmiä päiviä

Tällä viikolla on ollut oikein kunnon pakkaspäiviä. Tänä aamuna pakkasta oli -26. On siis ollut aivan liian kylmä lähteä ulkoilemaan lasten kanssa. Sen kyllä huomaa varsinkin meidän reilu 3-vuotiaan energiatasosta. Tuntuu, että Niilo kiipeilee pian pitkin seiniä. Onneksi viikonlopuksi on luvattu lauhempaa keliä.

Tänään ihana serkkuni poikkesi meillä kylässä kummipoikani kanssa. Touhua ja meteliä riitti. :) Kahvipöytään leivoin maailman helpoimman jogurttikakun. Olen tainnut jakaa ohjeen joskus täällä blogissakin.

Tämä on oma suosikkini pikaleipomuksista. Aineet vain sekaisin ja uuniin. Tällä kertaa upotin kakkuun suklaanpaloja "sydämeksi". Se sopi tähän oikein mainiosti.

Lasten mentyä nukkumaan taidan herkutella vielä yhdellä palalla. :)

On aika

Nyt on tullut aika kaivaa blogi naftaliinista ja päivitellä tännekin meidän kuulumisia. :) Tosin, en tiedä seuraako kukaan enää blogiani.

Viimeisestä postauksesta on hävettävän pitkä aika. *nolottaa* Aika ei vain yksinkertaisesti ole riittänyt mihinkään ylimääräiseen.

Syksy meni sairastellessa. Esikoinen kantoi koulusta mukanaan milloin minkäkinlaista flunssaa, joka kiersi sitten meidät kaikki. Onneksi mitään sen pahempaa ei kohdalle sattunut, mutta kyllä neljän niiskuttavan lapsen kanssa eläminen tuntui välillä melko työläältä.

Kaksoset ovat pian 1vuoden ja 3kk. Joulun aikaan he oppivat kävelemään ja kiipeilemään joka paikkaan. "Äittää"  ja "äitiä" hoetaan aika usein. Muita sanoja ei vielä ole. Omaa kieltä tulee kyllä sitäkin enemmän. Tytöt syövät edelleen rintaa useamman kerran päivässä. "Normaalia" maitoa en ole aloittanut ollenkaan, sillä en näe sille olevan vielä mitään tarvetta.

Öisinkin heräillään vielä syömään useamman kerran. Myös uudet taidot ovat sotkeneet öitä. Edelleen nukumme perhepedissä kaksosten, ja usein myös Niilon kanssa. Melko ahdasta. :)

Tiistaina tytöt saivat mpr-rokotteet, joten nyt odotellaan nouseeko kuumetta tai tuleeko muuta oiretta.

Puikkoja olen ehtinyt hieman heiluttelemaan. Talven saldona on muutamat villasukat. Tilaustöitäkin oli ennen joulua oikein mukavasti.

Toivottavasti tällä kertaa tauko ei venähdä yhtä pitkäksi. :)

PiipPiip

Äänimerkki. Elossa ollaan. Arki on ollut viime viikkoina ihan kamalan kiireistä! Me ollaan podettu flunssaa jo reilu kaksi viikkoa. Lisäksi on ollut vanhempainiltaa, terveystarkastuksia, yhdet synttärit, Saimin sydänkontrollia sun muita pakollisia menoja, jotka helposti sotkevat arjen rutiinit.

Pienten tyttöjen vahtimiseen menee nykyään uskomattoman paljon aikaa. Neidit konttaavat kauheaa vauhtia, nousevat seisomaan ja ulottuvat näin jo joka paikkaan. Oikeita tuholaisia. Ensi kuussa neidit täyttävät jo 1-vuotta.Aika hurjaa vai mitä?

 Aiinä muutamia otoksia meidän syyspäivistä. Toivottavasti aikaa löytyy taas pian bloggaamisellekin.

Arki lähti rullaamaan

Viime viikolla meillä koittia paluu arkeen. Mies palasi töihin kesälomaltaan ja esikoinen aloitti koulun. Siinäpä oikeastaan syy yli viikon mittaiseen blogitaukoon. Aika ei yksinkertaisesti ole riittänyt mihinkään ylimääräiseen. Tai oikeastaan paljon "pakollisiakin" asioita on jäänyt tekemättä.

Saimi ja Kerttu ovat oppineet konttaamaan, joten tämän äidin täytyy olla valppaana jatkuvasti. Tytöt ovat melko ehtiväisiä... Viime viikolla kävimme taas keskoskontrollissa sairaalalla. Tämä olikin viimeinen, sillä tytöissä ei ollut mitään moitittavaa. Kaikki oli kunnossa ja kehitys oli ikätason mukaista. Ensi kuun alussa olisi taas Saimin sydänkontrolli. Toivotaan, että sieltäkin saadaan hyviä uutisia.

Helteiden myötä teimme paluun kestoiluun. Tässä välissä oli useamman kuukauden tauko ja käytimme pelkästään kertakäyttöisiä vaippoja. Nyt kuitenkin ollaan siirrytty taas päiväkestoilemaan ja mielessä pyörii myös ajatus yökestoilusta. Ompelut ovatkin olleet lähipäivinä lähinnä kestoihin liittyviä. Olen päivittänyt meidän imuvarastoa ja korjannut muutaman rikkinäisen kuorivaipan.

Nyt taas lapset kutsuu! Palailen myöhemmin.

Nihkeää

Pakenimme lasten kanssa tänään päiväksi vanhempieni luo järven rannalle. Kuvittelin, että helle olisi siellä jotenkin siedettävämpää. Olin väärässä.

 Lähitessä nappasin mukaani (lasten lisäksi) kasan kankaita ja kaavoja. Tarkoituksena oli leikata vinopino paitoja ja ommella surauttaa ne kotiuduttua pikaisesti kasaan. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan Kotiin lähtiessä minulla oli kolme paitaa leikattuna, ja ompeluinto täysin hukassa.

Tässä postauksessa pitäisi siis olla esittelyssä pino kauniita, mutta tylsiä peruspaitoja. Noh, niitä ette tule vielä näkemään, kiitos helteen ja kiukkuisten lasten.

Nyt illalla nämä leikkaamani kolme paitaa ovat kasassa, ja osin vielä resoreita vailla. Ompelu tökki pahasti, siis todella pahasti. Aivan kuin en olisi koskaan saumuriin koskenutkaan. Katsoin parhaaksi lopettaa ja painua sohvalle nollaamaan päätä television kanssa.

Nihkeää iltaa piristää tämä valloittava kuva omasta kultamurustani kalansaaliinsa kera.

Toivottavasti huomenna olisi edes hieman viileämpää....

Pieniä juttuja

Siis joo... Yritin kertoa tähän hieman meidän viikonlopun touhuista ja kuulumisista, mutta ilmeisesti kello on jo liikaa eikä ajatus kulje. Uimista, hellettä, ystäviä, perhettä.... Siinähän sitä jo onkin. :) Mansikoita, kiukkuisia vauvoja (helle tekee tehtävänsä), ruhjeita ja kolhuja. Sitä normaalia lapsiperheen kesäelämää.

Aamulla vanhempien lasten ollessa isovanhempiensa kanssa mökillä uimassa, tekaisin meidän viimeinkin päiväkuivaksi oppineelle Niilolle bokserit. Näistä tuli oikein hyvät ja toimivat. Tulen tekemään näitä taatusti lisää.

Tilaustyönä syntyi asuja nukelle. Nämä nähdessään meidän Hilmakin tilasi nukeilleen (ja pehmoleluilleen) kokonaisen vaatekomerollisen erilaisia asuja.

Kaavat piirsin itse asiakkaan antamien mittojen perusteella. Varsinkin housujen kaavaan olen todella tyytyväinen. :) Pyrin tekemään vaatteet sellaisiksi, että pienenkin lapsen olisi helppo pukea ne nukelle. Siksi en laittanut nappeja tai neppareita vaan joustavat resorit

Varsinkin tästä peurasetistä tuli omasta mielestäni todella kiva.

Hilman nukke sai toimia sovitusapurina.

Missä se kesä on?

Sadetta, pilvistä, +10C. Missä kesä, aurinko ja helteet?

Eilisen päivän satoi vettä, joten vietimme sisäpäivää. Palapelit, piirtäminen, värittäminen, dvd... kaikki tuli käytyä läpi.

Voin muuten lämpimästi suositella kaikille Herra Heinämäki ja leijonatuuliviiri-elokuvaa. Tämän elokuvan jaksaa katsoa vanhemmatkin. Se on hauska. Ainakin meidän lapset ovat tykänneet kovasti.

Onneksi nämä neidit jaksavat olla aurinkoisia sateista huolimatta. *sydänsydänsydän*

Kahdeksan kuukautta

Mihin kummaan tämä aika oikein katoaa?! Tytöt täyttävät tänään jo 8kk. Uskomatonta! Pian on syksy ja saadaan alkaa suunnittelemaan syntymäpäiväjuhlia.

Nämä 8kk ovat olleet ehkä elämäni rankimmat, mutta samalla myös hauskimmat ja hellyyttävimmät. Omaa aikaa ei juurikaan ole edelleenkään, mutta luotan siihen että ajan saatossa tilanne korjaantuu. Lapset ja kotityöt täyttävät päivät, eikä kaikkea suunniteltua ehdi koskaan saada valmiiksi. Kahvinikin saan miltei aina juoda painuneena ja jäähtyneenä. Pitänee ostaa uusi termospullo....

Minulle on ollut vaikeaa hyväksyä sitä, että koti on välillä kuin räjähdyksen jäljiltä. Joskus sotku on kuitenkin vain hyväksyttävä ja tehtävä vaikeita valintoja. Syönkö vai tartunko moppiin? Itsestäänkin kun pitäisi muistaa huolehtia. Tämä kuitenkin on helpommin sanottu kuin tehty. Lapset ja heidän tarpeensa menevät luonnollisesti kaiken edelle. Lasten ja kodinhoidon ohella olen yrittänyt tehdä tilaustöitäkin aina kun niille vain on kysyntää. Melkoista tasapainottelua.

Voitte uskoa, että näiden kahdeksan kuukauden aikana on itketty, naurettu, huudettu, halattu ja revitty hiuksia (äidin ja isän) päästä useaan kertaan.

Neidit ovat onneksi melko tyytyväisiä ja helppoja vauveleita. Lattialla möngitään lähinnä peruuttamalla. Kumpikin tyttö nousee kontalleen, mutta liikkumaan ei vielä ole uskallettu. Vanhempien sisarusten perään tuntuu kuitenkin olevan kova kiire. Isommat sisarukset ovat rakkaita ja tyttösten lempparipuuhaa onkin seurata sivusta Hilman ja Niilon leikkejä.

Kehitys tytöillä on ollut ihan ikätasonsa mukaista eikä jälkiä keskosuudesta ole. Ruokailut sujuvat melko mukavasti. Mieluiten tytöt söisivät ruokansa itse, omin sormin. Siinä he ovatkin todella taitavia! Yöllä kumpikin tyttö syö vielä rintaa noin 1-3 kertaa. Myös päivisin tytöt ovat rinnalla. Korviketta ei meillä ole tarvittu lainkaan. :)

Nukkuminen tapahtuu edelleen meidän sängyssä. Tämä on ollut minun sekä mieheni mielestä paras ja helpoin ratkaisu. Tytöt nukkuvat yönsä todella levollisesti, paremmin kuin Hilma ja Niilo koskaan. En tiedä johtuuko tämä vieressä nukkumisesta vai onko vain sattumaa. Me vanhemmatkin saamme nukuttua hyvin tyttöjen vieressä, joten tämä systeemi toimii meidän kaikkien kannalta. Yöunille tylleröt asettuvat n. 20.00 ja aamulla nousemme ylös noin 7.00-7.30.

Näin siis meillä. :) Tämä kirjoitus oli aamusta asti kesken koneella ja nyt vasta ehdin kirjoittaa sen loppuun. Todennäköisesti tekstissä vilisee yksi jos toinenkin kirjoitusvirhe, mutta yrittäkää kestää.

Päivä alkaa ihanasti

Pieni viesti. Pienet sanat. Kummasti laittaa hymyilyttämään, kun saa heti aamulla lukea olevansa rakas.

Ihana mies.

Kylläpä harmittaa

Tämä kiire ja ajan riittämättömyys harmittaa tällä hetkellä kovin. Tuntuu, ettei ylimääräistä aikaa jää ollenkaan. Kaikkia pakollisiakaan asioita ei ehdi tehdä. Esimerkiksi juhannussiivous tulee tänä vuonna olemaan hyvin pikainen ja kevyt. Blogi valitettavasti jää usein päivittämättä, sillä luonnollisesti lapset ja perhe menee sen edelle.

Olen jo harkinnut blogin tauolle laittamista, mutta lopullinen päätös on tekemättä.

Tässä sovituskuvia yhdestä mekosta, joka vilahti  jokunen postaus sitten.

Tästä tuli kuulemma Hilman uusi suosikki. :) Äidin mieltä lämmittää kovasti.

Kertun ja Saimin vaatekaappiin kotiutui fb:n kirppikseltä ihanat farkkuhameet. Varsinkin tuo alemman kuvan hame on aivan ihana.

Tässä terveiset meidän neideiltä. Ruoka maistuu kun saa omin käsin syödä.

Meidän juhannus kuluu kotosalla. Herkkuja, saunaa ja sään salliessa ulkoilua. Mitäpä sitä muuta tarvitsisi. :)