Meidän perheen kuulumisia

En tiedä lukeeko blogiani enää kukaan, mutta siitä huolimatta voisin kertoa hieman meidän kuulumisia.

Kaksoset ovat kasvaneet hurjasti. Ikää on pian 2v ja 5kk. Juttua tulee P-A-L-J-O-N! Ovat iloisia, kekseliäitä ja huumorintajuisia tyttöjä. Heidän touhujaan on hauska seurata. Äiti on kuitenkin edelleen tytöille todella tärkeä ja välillä minusta syntyykin hieman kiistaa. Neidit ovat edelleen kotihoidossa, joka tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta.

Imetys meiltä loppui viime syksynä, tyttöjen ollessa 1v 10kk. Ensin loppui päivätissittelyt, ja viimeisenä jäivät pois yösyönnit. Ehkä vähän hassu järjestys, mutta meillä toimi näin. Tutit jätettiin pois jouluna. Tämä operaatio olisi kyllä pitänyt tehdä jo hieman aiemmin. Onneksi se sujui helposti.

Isommat sisarukset ovat tärkeitä leikkikavereita kaksosille. Tosin, liian usein yhteiset leikit päätyvät kinasteluun ja kiukkuamiseen. Riitatilanteissa opetellaan kuitenkin tärkeitä taitoja elämää varten. Tämän kun äitinäkin aina muistaisi, eikä menettäisi joka kerta hermoja kun lapset nahisevat.

Varsinkin meille vanhemmille viime syksy oli melko raskas. Odotimme helmivauvaa, mutta rakennultrassa saimme ikäviä uutisia. Vauva oli menehtynyt raskausviikolla 16. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, olisi perheemme täydentynyt helmikuussa pienellä pojalla. Nyt meillä on pilvien päällä kaksi enkelilasta.

Sitä ajattelee, ettei salama osuisi samaan paikkaan kahdesti, mutta meidän kohdalla se ei kyllä tunnu pitävän paikkaansa. Tällaiset ikävät tapaukset jättävät jälkensä ja seuraavat mukana läpi elämän. Tästä menetyksestä ollaan nyt kuitenkin selvitty ja katse yritetään suunnata eteenpäin. Nyt odottelemme perheenlisäystä syyskuulle. Toivon todella kovasti, että nyt kaikki menee hyvin ja syksyllä olemme seitsemänhenkinen perhe.

 Tämä raskaus on melkoista pelkojen kanssa elämistä. Onneksi neuvolassa ja sairaalalla ollaan suhtauduttu hyvin ymmärtäväisesti. Eihän tässä auta kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Yritän kovasti uskoa, että nyt kaikki menee hyvin.

Pienet neidit

Tässä olisi muutama kuva meidän pienistä neitokaisista, sekä muutama sana tyttösten touhuista.

Tytöt ovat nyt noin 1v ja 7kk vanhoja. Päivät ovat touhuamista ja kummastelua täynnä. Ulkoilu on tyttöjen mielestä ihanaa, ja kiviä sun muita on oikein mukava maistella leikkien lomassa. Hiekkalaatikolla hämmennetään keittoa ja kerätään käpyjä ämpäriin. Heitellään hiekkaa ympäriinsä ja kikatetaan kovasti. Parasta taitaa olla juosta piiloon kun äidin vahtiminen hetkeksi herpaantuu.

Tytöt ovat muutenkin hyväntuulisia ja iloisia. Turhista ei juurikaan itketä. Riitaa ja kinaa kyllä tulee nykyään enenevissä määrin. Onneksi myös yhteisiä leikkejä ja juttuja löytyy paljon.

Päiväunia nukutaan puolesta tunnista kahteen tuntiin. Tämä tapahtuu melkein poikkeuksetta ulkona vaunuissa. Siellä tytöt malttavat nukkua kaikkein parhaiten. Sisällä pieninkin risahdus (tai Niilon mölähdys) tahtoo herättää tytöt välittömästi. Ulkona meteli taas ei haittaa. Nytkin tytöt ovat unilla ja naapuri ajaa vieressä nurmikkoa.

Sellaisia vekkuleita meillä täällä pyörii kahden vanhemman lapsen lisäksi. Kaksosten kasvun seuraaminen on kyllä melkoinen etuoikeus.Päivääkään en vaihtaisi pois

Uudelle kierrokselle

Juuri kun iloitsin sairastelun päättymisestä ja hehkutin normaalia arkea, nousi Niilolle eilen illalla kuume. Harmittaa ja kovasti! Olisi useampikin kylästelypaikka käymättä ja yksi ihana vauveli nuuskimatta. Kai tämä sairastelu ja flunssa kuuluu lapsiperheissä siihen "normaaliin" arkeen.

Tänään vietetään siis sisäpäivää. Voisinkin hyökätä pieneksi jääneiden vauvanvaatteiden kimppuun. Ne pitäisi saada lajiteltua, kuvattua ja laitettua myyntiin. Älytön homma. Pakko myöntää, että vaatetta olisi ollut meillä vaikka nelosille.

Meidän kamerasta löytyy nykyään tällaisia yllätyskuvia esikoisen jäljiltä. :) Tämän kuvan myötä lempeää torstaita. Pian ollaankin jo viikonlopussa.

Sairastelua

Joo-o, tässä talossa sairastaminen jatkuu. Kertun kuumeilu loppui, mutta nyt nielussa ja huulessa on rakkuloita. Epäilen, että meidän perheeseen on rantautunut ensimmäinen enterorokko. 

Nyt kädet ristiin että tämä menisi nopeasti ja helposti ohi. Minulle nousi eilen kuume, mutta se meni yön aikaan ohi. Nyt on jo ihan normaali olo.

Onko entero vieraillut teillä? 

Kaksosten päivä

Tänään 2.2. vietetään valtakunnallista kaksosten päivää. Alueelliset monikkoyhdistykset järjestävät tällöin erilaisia tempauksia ja tapahtumia päivän kunniaksi.

Tänä vuonna me emme osallistu vielä mihinkään tapahtumaan, mutta ajattelin paistaa juhlan kunniaksi vohveleita. Kaksoset eivät vielä päivästä mitään ymmärrä, mutta tulevaisuudessa kyllä. Onhan kaksosuus melkoisen hieno ja spesiaalijuttu. :)

Vuosi ja kolme kuukautta kaksosten äitinä

Tytöt täyttivät vuoden ja kolme kuukautta muutama päivä sitten. On siis hyvä aika kirjoittaa muutamia asioita muistiin.

Tytöt:

-Ovat oppineet kävelemään ja kiipeilemään.
-"Äiti" ja "tissi" kuuluvat osattaviin sanoihin. Siinähän ne tärkeimmät. :)
-Hiljalleen yhteiset leikit ovat tulleet mukaan kuvioihin. Melko usein ne kuitenkin päättyvät jomman kumman itkuun.
 -Imetän edelleen ja tytöt heräilevät myös öisin naukkailemaan maitoa. Se ei kuitenkaan häiritse, sillä nukumme perhepedissä.
-Kaikki laatikot ja hyllyt on tutkittava ja purettava monta kertaa päivässä. Tavarat täytyy levittää mahdollisimman laajalle alueelle tai piilottaa. Esimerkiksi pari päivää sitten löysin kengästäni kolme teelusikkaa. :)
-Kiipeily on kivaa ja sitä harjoitellaan ahkerasti sohvilla, sängyillä, laatikoilla....
-Tissille nukahtamisesta me olemme nyt opetelleen eroon. Tai oikeastaan tytöt itse lopettivat sen. Tämä helpottaa kovasti, sillä nyt myös iskä kelpaa nukkumaan mennessä.

Tytöt ovat hassuja ja ihania. Hieman rasittaviakin joskus, en voi kieltää. :)

On aika

Nyt on tullut aika kaivaa blogi naftaliinista ja päivitellä tännekin meidän kuulumisia. :) Tosin, en tiedä seuraako kukaan enää blogiani.

Viimeisestä postauksesta on hävettävän pitkä aika. *nolottaa* Aika ei vain yksinkertaisesti ole riittänyt mihinkään ylimääräiseen.

Syksy meni sairastellessa. Esikoinen kantoi koulusta mukanaan milloin minkäkinlaista flunssaa, joka kiersi sitten meidät kaikki. Onneksi mitään sen pahempaa ei kohdalle sattunut, mutta kyllä neljän niiskuttavan lapsen kanssa eläminen tuntui välillä melko työläältä.

Kaksoset ovat pian 1vuoden ja 3kk. Joulun aikaan he oppivat kävelemään ja kiipeilemään joka paikkaan. "Äittää"  ja "äitiä" hoetaan aika usein. Muita sanoja ei vielä ole. Omaa kieltä tulee kyllä sitäkin enemmän. Tytöt syövät edelleen rintaa useamman kerran päivässä. "Normaalia" maitoa en ole aloittanut ollenkaan, sillä en näe sille olevan vielä mitään tarvetta.

Öisinkin heräillään vielä syömään useamman kerran. Myös uudet taidot ovat sotkeneet öitä. Edelleen nukumme perhepedissä kaksosten, ja usein myös Niilon kanssa. Melko ahdasta. :)

Tiistaina tytöt saivat mpr-rokotteet, joten nyt odotellaan nouseeko kuumetta tai tuleeko muuta oiretta.

Puikkoja olen ehtinyt hieman heiluttelemaan. Talven saldona on muutamat villasukat. Tilaustöitäkin oli ennen joulua oikein mukavasti.

Toivottavasti tällä kertaa tauko ei venähdä yhtä pitkäksi. :)

Kylläpä harmittaa

Tämä kiire ja ajan riittämättömyys harmittaa tällä hetkellä kovin. Tuntuu, ettei ylimääräistä aikaa jää ollenkaan. Kaikkia pakollisiakaan asioita ei ehdi tehdä. Esimerkiksi juhannussiivous tulee tänä vuonna olemaan hyvin pikainen ja kevyt. Blogi valitettavasti jää usein päivittämättä, sillä luonnollisesti lapset ja perhe menee sen edelle.

Olen jo harkinnut blogin tauolle laittamista, mutta lopullinen päätös on tekemättä.

Tässä sovituskuvia yhdestä mekosta, joka vilahti  jokunen postaus sitten.

Tästä tuli kuulemma Hilman uusi suosikki. :) Äidin mieltä lämmittää kovasti.

Kertun ja Saimin vaatekaappiin kotiutui fb:n kirppikseltä ihanat farkkuhameet. Varsinkin tuo alemman kuvan hame on aivan ihana.

Tässä terveiset meidän neideiltä. Ruoka maistuu kun saa omin käsin syödä.

Meidän juhannus kuluu kotosalla. Herkkuja, saunaa ja sään salliessa ulkoilua. Mitäpä sitä muuta tarvitsisi. :)

Helteistä huomenta

Tähän aamuun on herätty jo 05.15. Olisin mielelläni nukkunut hieman kauemmin, mutta minkäs mahtaa. Eipähän mene päivä hukkaan.  Kesä tuntuu tulleen tänne meillekin. Lämpömittarin lukemat ovat olleet viime päivinä hieman liian korkealla. Lapset nauttivat, mutta minä stressaan nestehukasta, auringonpistoksista, palamisesta.... ja kaikesta muusta helteeseen liittyvästä.

Vauvelit ovat pukeutuneet viimepäivinä lähinnä vaippaan. Sekin tuntuu olevan liikaa. Yöt ovat olleet myös levottomia. Neljä henkilöä ja 160cm leveä sänky ei ole helteellä ihan toimiva yhdistelmä. Varsinkin kun tytöt tykkäävät nukkua kyljessä kiinni. Viime yönä mietin, että taidan suunnata sänkyostoksille ja hankkia 80cm leveän runkopatjan sängyn jatkeeksi.

Eilen ajelimme Joensuuhun sairaalalle verikokeisiin. Tyttöjen hitaan pituuskasvun mahdollista syytä yritetään löytää, joten Saimista napattiin muutama putki verta. Itse uskon, että tytöt nyt kasvavat vain hieman hitaammin. En ole huolissani. Meidän aiemmatkaan lapset eivät ole olleet kauhean pitkiä vauvavuoden aikana.

 Reissusta tarttui mukaan mm. mekko kesän juhliin ja nämä älyttömän hienot leggarit.

Yllä oleva kuva on napattu äitienpäivän iltana. Tajusin, ettei minusta ja lapsista oltu otettu yhtänään yhteiskuvaa. Se täytyi korjata, vaikka lapset olivatkin jo yötamineissa. Sylin täydeltä rakkaita.

Ompeluhommiakin olen yrittänyt parhaani mukaan tehdä aina kun aika vain sallii. Tästä on tulossa mekko pienille tytöille. Kertoilen lisää kunhan saan sen joskus valmiiksi. Tiedossa on paljon käsin ompelua.

Aurinkoista päivää teille kaikille!

Muistelua ja aatoksia

Vuosi on hujahtanut ihan mahdottoman nopeasti! Vuosi sitten olin vielä autuaan tietämätön tästä tuplaonnesta, jota meille jaettiin. Luulin vielä odottavani yhtä vauvaa, mutta toukokuussa totuus viimein paljastui.

Monet kyselevät, että miltä se tuntui kun sai kuulla odottavansa kaksosia. En muista olenko teille maininnut, mutta miehenihän vitsaili koko alkuraskauden kaksosista. Vatsa kasvoi niin hurjaa vauhtia, että lienee ollut osasyynä. Itse ajattelin vatsan kasvun selittyvän neljännellä raskaudella.

Kuitenkin yöllä, ennen seuraavan päivän ultraa, havahduin miettimästä kuinka sijoittaisimme autoomme kaksi turvakaukaloa. Silloin naureskelin ajatuksilleni. Eihän meille voisi tulla kaksosia! Onhan se sen verran harvinainen juttu! Niinpä....

Suvussa meillä on kaksosia. Mummoni äiti on saanut kahdet kaksoset (erimunaiset), serkullani on kaksoset (erimunaiset) ja mieheni serkulla myös. Identtisten kaksosten periytyvyydestä ei kuitenkaan taida olla selvyyttä, joten suku"rasitteella" ei taida olla mitään tekemistä. Kyse lienee onnekkaasta sattumasta.

 Uskomattomalta tämä kaikki tuntuu edelleen. Välillä pysähdyn tuijottamaan tyttöjä ja ihmettelemään, että oikeasti, heitä on kaksi. Kaksi murua, kaksi rakasta! Saatika sitten koko meidän lapsilaumaa. Neljä lasta! Voi ihme! Enpä olisi uskonut 18-vuotiaana mihin elämä kuljettaa.

Sisarukset

Vanhemmat lapset ovat ottaneet vauvat mukisematta osaksi perhettä. Ennen kaksosten syntymää pelkäsin, kuinka Niilo (elokuussa 3v) sopeutuu vauvojen tuloon. Siihen saakka hän oli saanut olla perheen vauva ja oikea äidin poika.

Pelko oli kuitenkin turhaa. Minkäänlaista mustasukkaisuutta ei ole ollut havaittavissa Niilon puolelta. Minun ei tarvitse pelätä, että poika kävisi satuttamassa tai kiusaamassa vauvoja kun minulta silmä välttää. Korkeintaan Niilo käy silittämässä vauvojen päätä ja sanomassa "Moi vauva!". Tätä katsoessa äidin sydän sulaa.

Esikoinen taas on tajunnut sen, että jos vauvoja ei olisi, olisi meillä vanhemmilla hänelle enemmän aikaa. Hilma oli ensimmäiset neljä vuotta perheemme ainoa lapsi ja se kyllä näkyy. Jakaminen on välillä vaikeaa ja tietynlainen itsekkyys puskee pintaan. Muutaman kerran neiti on tokaissut: "Kunpa vauvat ja Niilo menisivät pois ja saisin olla ainoa lapsi.". Onneksi tätä on tapahtunut vain muutaman kerran.

Enemmän Hilmakin hellittelee ja hoitaa vauvoja, kuin olisi heille mustasukkainen. Eskarilaisesta onkin jo oikeasti apua. Hilma osaa hienosti viihdyttää ja pitää vauvoja sylissä. Välillä joudun muistuttamaan, että vauvat eivät ole leluja.

Me vanhemmat olemmekin yrittäneet skarpata ajan ja huomion jakamisessa, etteivät Hilma ja Niilo jäisi vähemmälle. Päivittäin sylitellään, halataan ja touhutaan yhdessä. Eilen leivoin Niilon kanssa pannaria ja toissapäivänä tein Hilman kanssa uunimakkaraa. Lapset ovat innoissaan kun saavat osallistua ja saavat ihan omaa aikaa toisen vanhemman kanssa.

Sisarukset ovat uskomaton rikkaus. Toivottavasti meidän lasten sisarussuhteet säilyvät hyvinä läpi elämän.

Ensimmäinen viikko takana

Neljäs päivä menossa kun olen yksin kotona neljän lapsen kanssa. Meillä on mennyt mahtavasti. En uskaltanut edes kuvitella, että päivät olisivat näin leppoisia ja mukavia. Tätä auttaa kauheasti se, että tytöt nukkuvat pitkät päiväunet ja ovat suhteellisen tyytyväisiä. Yötkin ovat menneet melko mukavasti (n.2-3 syöttöä per tyttö), joten olen saanut hieman nukkuakin.

Päivisin olen ehtinyt siivota, ommella, leikkiä vanhempien lasten kanssa, pestä pyykkiä, paistaa lettuja.... Miehelle on ruokakin ollut valmiina joka päivä. Taatusti niitä hankalia ja ikäviä päiviäkin on vielä edessä, mutta sitä en murehdi nyt. Päivät pitenevät koko ajan ja kesä alkaa olla päivä päivältä lähempänä. Ihanaa, ainakin pukeminen helpottuu ja nopeutuu huomattavasti. :)

Nyt nautin kupposen kahvi, sillä sain pienet juuri päiväunille. Sitten olisi suunnattava ompelukoneen ääreen. Vaippavarasto ei vielä ole riittävä, joten sitä olisi täydennettävä.

Eiväthän päivät voi olla ikäviä näin ihanien murusten kanssa?

Arkeen kiinni

Tänään koitti miehen ensimmäinen työpäivä yli neljään kuukauteen. Jännittävää! Toisaalta ihana palata normaaliin arkeen, joka toki on muuttunut melko paljon. Ennen hoidettavia lapsia oli vain kaksi ja nyt neljä. Melkoisia haasteita on varmasti edessä ja ylimääräinen käsipari olisi joskus tarpeen. Pyykit, siivoukset sun muut kotityötkin pitäisi ehtiä hoitamaan. Onneksi ne eivät katoa mihinkään, vaikka joutuisivat hetken odottamaan.

En epäile lainkaan, ettemmekö pärjäisi. Ovathan sitä muutkin pärjänneet. Onneksi tytöt nukkuvat pitkiä päiväunia ja ovat noin yleisesti ottaen melko hyväntuulisia tapauksia.

Tänä aamuna heräsimme vauvojen hieman seitsemän jälkeen. Mies oli ennen töihin lähtöä pukenut pojan ja antanut hänelle aamupalaa. Kiitos siitä! Nämä asiat eskarilainen onneksi osaa jo hoitaa itse. Ja onneksi tämä ensimmäinen viikko on hieman kevyempi, sillä eskarilainen on hiihtolomalla. Hänen kuljettamistaan ei siis tarvitse miettiä.

Kahvinkeittimen latasin jo illalla valmiiksi. Sitä tarvitaan.

Katsotaan miten loppu päivä menee. Ainakin nyt oli hetki ylimääräistä aikaa päivittää blogi. Tämä voi kyllä kostautua.

Loppuun kuva kestopeppuisista tytöistä.

Lastenkirjasuosikit

Meillä luetaan paljon lapsille. En usko, että ollaan mikään poikkeus. Miltei jokaisessa lapsiperheessä kirjat tuntuvat olevan osa arkipäivää.

Meillä esikoinen jaksaa kuunnella jo pitkiäkin satuja, eikä kirjassa tarvitse välttämättä olla kuvia. Niilo taas... Noh, sanotaanko ettei keskittyminen vielä riitä kovinkaan pitkään satuun. :)

Tässä äidin (ja ehkä lastenkin suosikki kirjoja)

 Löytyy satukirjaa, kuvakirjaa, laulukirjaa, karttakirjaa, runokirja.... Osa kirjoista on päätynyt meille ihanan kuvituksen takia.

Vanhassa Alkon laatikossa kirjat pysyvät ojennuksessa. Ja kuten kuvasta huomaa, osaa kirjoista on luettu melko rajusti. :)

Kuvista puuttuvat nyt kokonaan lasten ikisuosikit Miina ja Manu-kirjat, joita meiltä löytyy isot kasat.

Mitkä ovat teidän suosikkikirjojanne? :)

Lapsiperheen sisustuksen ihania yksityiskohtia

Meillä lapset näkyy (ja kuuluu) kaikessa ja joka paikassa. Aamulla olohuoneessa istuessa alkoi kummasti hymyilyttää kun katselin ympärilleni. Vieraan ei tarvitse paljon miettiä onko meillä lapsia vai ei.

Näitä sisustuksen yksityiskohtia kun et löydä kuin lapsiperheistä.

 
 Vaunut olohuoneessa/eteisessä/makkarissa.... missä ikinä on vain tilaa. Hillittömän kätevä vaatenaulakko/pyykin kuivausteline/isompien lasten kiipeilyteline/maja...

Potta, melkein keskellä olohuoneen lattiaa tietenkin.

Pisteenä iin päälle rennon huolettomasti, ja ihan vain huvin vuoksi, ympäri lattiaa levitetyt (vauva)lelut.

Lapsille nopeaa ja kivaa

Perinteiset lelut ja leikit kunniaan! Ompelin meidän ipanoille hernepusseja. Tuntuivat olevan oikein tykättyjä leluja. Värikkäistä kankaista ommeltuina ovat myös kivan näköisiä. Eikä näiden ompelu vienyt kuin hetken.

Olihan näitä pari muutakin, mutta ehtivät kadota leikkeihin...

Esikoisen suosikki

Viime jouluna meidän esikoisella oli tasan yksi ainoa toive, mitä lahjoihin tulee. Paketista oli kuulemma löydyttävä Lalaloopsy-nukke, jonka hiuksia pystyisi taivuttelemaan. Erinäisistä syistä juuri tämä toive jäi jouluna toteutumatta.

Tänään Hilman kanssa haimme postista Hobby Hallin paketin. Kotona kehotin neitiä auttamaan ja avaamaan laatikon. Olisittepa nähneet neidin ilmeen, kun sieltä paljastui tuo toivottu nukke. :) Omasta mielestänikin nuo nuket ovat melko hauskan näköisiä. Yksi Lalaloopsy meiltä löytyi jo ennalta

Tästä pääset Lalaloopsyjen omille sivuille.

Tässä uusi tulokas Hilman nukkeperheeseen

 Löytyipä paketista jotain minullekin.

Ihanat, keväiset tyynynpäälliset löysivät meiltä uuden kodin. Uudet verhot olisivat myös hankintalistalla. Minttu voisi olla värinä mukavan raikas.