33+0

34. raskausviikko pyörähti käyntin. Vähiin käy päivät ja loppu jo häämöttää.

Juhlittiin tänään esikoisen 6-vuotissynttäreitä. Tässä vaiheessa raskautta ei oikein siivoaminen ja leipominen enää kiinnostaisi. Onneksi on mies, anoppi ja äiti, jotka hoitivat suurimman osan. Kelpo synttärit saatiin aikaiseksi.

Tämä kuva on tältä päivältä.

Kai se pitäisi suunnata nukkumaan, tai yrittämään. Miten voikin nukahtaminen olla nykyään niin hankalaa? Levottomat jalat vaivaa joka ilta. Magnesium on käytössä ja välillä olen ottanut Panadoliakin, silti ei tunnu helpottavan.

Huomenna olisi taas neuvola ja ajattelin pyörähtää samalla kirpputorilla, jos vaikka jotain ihanaa tarttuisi mukaan. Hyvää yötä kaikille, palaillaan.

33. raskausviikko

Menossa on siis jo 33. viikko tätä raskautta. Turvallisilla viikoilla aletaan olla, vaikka vauvat päättäisivätkin jo syntyä. Mitään merkkiä ennenaikaisuudesta ei kuitenkaan ole. Viime perjantain ultrassa kohdunsuu oli takana ja tiukasti kiinni. Kanavaakin oli kuulemma jäljellä niin paljon, kun nyt vain näillä viikoilla voi ylipäätään olla. Sen puolesta voin siis elellä edelleen normaalisti.

Painoa pikkuisilla oli 1610g ja 1680g. Ihan hyvänkokoisia vauveleita. Nyt kaksosuus alkaa pikkuhiljalleen näkyä kasvussa. Toivottavasti päästäisiin yli kahden kilon ennen kuin vauvat syntyvät. Kuulemma viimeistään viikolla 36 synnytys käynnistetään yhteisen istukan vuoksi. Ei siis ole enää montaa viikkoa jäljellä.

Oma olo on pysynyt yllättävän hyvänä. Liikkuminen on hidasta, hankalaa ja jopa kipeää, mutta koen edelleen päässeeni poikkeuksellisen helpolla. Liitoskivut ovat lisääntyneet, ja asennon vaihtaminen öisin on melkonen haaste. Nukkuminen on muutenkin hankalaa. Uni ei tahdo tulla illalla/yöllä millään. Saatan pyöriä 3-4 tuntia, enkä vaan nukahta, vaikka kuinka väsyttäisi. Samaa vaivaa on ollut kyllä jokaisessa raskaudessa. Omassa sängyssä ei myöskään ole hyvä nukkua, vaan melkein joka yö siirryn sohvalle pötköttelemään.

Ensi maanantaina olisi taas seuraava neuvola ja perjantaina taas ultra. Saa nähdä joko saan ajan käynnistykseen.

Tällaisen myssyn kaavoitin ja ompelin vauvoille. Meillä alkaa olla erilaisia pipoja ja myssyjä niin paljon, etteivät vauvat ehdi millään käyttämään kaikkia. :)

Lupaan, että  nyt ei tule yhtä pitkää taukoa bloggaamisessa. :)

Jos taas vaihteeksi kuulumisia

Kummasti on jäänyt bloggailu vähemmälle. En vain ole ehtinyt tai jaksanut. Äitiysloma alkaa 3. päivä, ja olen tehnyt töitä poikkeuksellisen paljon. Vielä muutama asiakastyö pitäisi saada lähtemään.

Vointi on ollut hyvä. Hieman liitoskipuja, kömpelyyttä ja unettomia öitä. Perjantain ultrassa kaikki oli mainiosti. Tytöt olivat n. 1,5kg palleroita kumpikin. Pää alaspäin köllöttelivät masussa. Toivottavasti kestävät samassa asennossa loppuun saakka. Viimeistään viikolla 36. on edessä synnytyksen käynnistys. Siihen ei olekaan enää kauaa. Hieman jännittää, mutta mitäpä sitä turhia miettimään.

Viimeisiä hankintoja pitäisi tehdä. Pullot, tutit, vaipat sun muut odottavat vielä kaupassa. Sairaalakassinkin mies kehotti jo pakkaamaan. Tiedä jos tuleekin kiire lähtö.

Pieniä neuleita valmistui neideille. Nämä myssyt ovat alpakka-silkkiä.

Uupumus

Tänään olen ollut todella väsynyt. Useampi yö on menty muutaman tunnin unilla. Iltaisin en vaan saa millään unta, vaikka päivällä väsyttäisi kuinka. Nuorimmainen herää yleensä aamulla 5.00-6.00, joten turha toivo että aamulla saisi nukkua pidempää.

Toivottavasti ensi yönä uni tulisi ja saisin univelkaa hieman kuitattua. Väsyneenä kun ei jaksa lasten kanssa yhtä hyvin kuin kunnolla nukkuneena. Myöskään pää ei toimi kunnolla. Pidinkin ihan suosiolla lepopäivän omeplusta ja asiakastöistä, muuten olisi voinut tapahtua kohtalokkaita virheitä.

Tässä masukuvaa eiliseltä.

29+1

Huomenna yritän saada kuvattua ja esiteltyä kaukalot ja sitterit.

Kaipailen edelleen lisää vastauksia juttutoive-postaukseen. :) Ja kyllä muutenkin saa kommentoida, todistetusti kun teitä lukijoita on.

28+0

Hurjilla viikoilla jo liikutaan. Vauvojen syntymä vaan lähenee päivä päivältä. Ei sitä oikein vieläkään tajua, että tulossa on kaksi murusta. Saa nähdä miten kaikesta selvitään. Hankinnat ovat hyvällä mallilla, joten niitä ei onneksi tarvitse murehtia.

Painoa on tähän mennessä kertynyt n. 18 kg, eli melkoisen paljon. Aiemmissa raskauksissa painoa on tullut koko aikana n. 12-15kg, joten tämä kilomäärä tntuu ihan hurjalta. Neuvolassa terveydenhoitaja on kuitenkin muistuttanut että odotan kaksosia, joten painokin nousee reilummin ja turvotusta kertyy helposti. Toivottavasti imetys vie ainakin osan kiloista mennessään.

Lenkkeilyllä viimeistään saan painon karistettua, mutta tuskinpa kroppa enää koskaan ennalleen palautuu. Jo aiemmat raskaudet ovat jättäneet kehoon omat jälkensä, jotka kyllä kannan ylpeänä. Raskaudet ja äitiys saavat mielestäni näkyä naisesta. Riippuvat tissit, raskaus- tai sektioarvet ja ylimääräiset kilot voi jokainen äiti kantaa ylpeänä. Niin ainakin itse yritän tehdä, vaikka välillä ei tee mieli edes peiliin vilkaista. :) Sillä mennään mitä on annettu.

Aamupäivällä sain ommella itsekseni. Työhuone täytyisi saada jonkinlaiseen kuntoon, ja surauttelin keskeneräisiä töitä valmiiksi. Poika sai uuden paidan ja leveä ja lyhyt Riemulin body sai ainakin hieman jatkoaikaa paitana. Kuosi on niin ihana, etten roskiinkaan raaskinut heittää.

Tässä myös tuoretta masukuvaa. Melko täyttä alkaa yksiössä olemaan. :)

Kuulumisia eilisestä ultrasta

Vauvoilla on masussa kaikki oikein mallillaan. Sykkeet ja liikkeet kunnossa. Painoa kummallakin jo noin 1200g, eli ovat jopa pikkuisen keskivertoa isompia. Arvelinkin, etten mitään kauhean pieniä kaksosia kasvattaisikaan. :) Hyvä kun kasvu on tasaista.

A oli kääntynyt raivotarjontaan (viimeksi istuskeli masussa) ja B oli poikittain ylhällä. Toivottavasti A pysyisi samassa asennossa loppuun saakka, silloin alatiesynnytys olisi mahdollinen. A:n kasvoja ei saatu vieläkään ultrattua. Oli kääntänyt kasvot tiukasti minun selkääni vasten, joten oli turha edes yrittää kurkkia. Halkiosta ei siis saatu vieläkään varmistusta, mutta mitäpä tuosta. En ole koko asiaa jaksanut turhaan murehtia. Jos jotain on, niin se hoidetaan.

Kanavaa oli jäljellä vielä ultralla 5-6cm ja kohdunsuu kiinteä ja tiukasti ummessa. Ei siis mitään merkkiä ennenaikaisuudesta. Helpotti kummasti! Saan touhuilla vielä ilman rajotuksia. Mies sanoikin eilen, että olen "luotu olemaan raskaana". Helpollahan olen kyllä jokaisen raskauden päässyt, mitään kummempia vaivoja ei ole ollut. Nytkään en koe oloani mitenkään huonoksi tai epämukavaksi. Maha kulkee mukana, eikä kummemmin häiritse elämää.

Tiedän kyllä, että olo tulee varmasti muuttumaan viimeisten viikkojen aikana. Pakkohan sen on. Eihän kahden vauvan kantaminen voi olla tuntumatta missään. Toivottavasti saisin kuitenkin vielä hetken nauttia hyvästä ja helposta olosta.

 

Nämä hankinnat eivät ole tainneet vielä täällä vilahtaa.

Astioita ja ompeluksia

Piipahdin eilen paikallisella, pienellä kirpputorilla. Hyllyt huusivat tyhjyyttään, mutta jotain tarpeellista tarttui kuitenkin mukaan.

Perheenjäsenten lisäntyessä, lisääntyy luonnollisesti myös astioiden tarve. Ihastuttavat ruokalautaset löytyivät 0,5€ kappalehintaan. Syviä oli 5 kappaletta ja matalia 6. Alimmaisena ihana vihreä tarjoilulautanen, joka maksoi vain euron. Aina juhliin pöytää kattaessani törmään siihen, ettei minulla ole tarpeeksi tarjoiluastioita. Nyt tilanne on ainakin hieman korjaantunut.

Myös ompelukone on vaihteeksi surissut. Vauvoille syntyi housuja ja pipoja.

Tänään olisi taas vaihteeksi ultrapäivä. Saa nähdä miten vauvelit ovat kasvaneet ja missä asennossa pikkuiset masussa köllivät. Pahasti epäilen, että ainakin toinen on perätilassa. Samalla yritetään saada taas varmuutta halkioasiaan. Samalla reissulla käyn noutamassa meille toisen kaukalon, sitterin, peiton ja hieman vaatteita. Hankinnat alkavatkin pian olla tehtynä. :)

Saa nähdä miten kestän hereillä. Yöt ovat menneet lähinnä valvoessa. Parhaiten saan nukuttua olohuoneen sohvalla. Sama juttu oli viime raskaudessakin.

Edelleen yhdessä kasassa

Blogin kirjoittelu on hiukkasen jäänyt. Päivät täyttyvät eskarilaisen kuskaamisesta, hakemisesta ja nuorimmaisen kanssa touhuilusta. Ei paljoa jää ylimääräistä aikaa päiviin. Tai sitten se aika tulee usein nukuttua ja lepäiltyä.

Vointi on edelleen hyvä. En voi vieläkään valittaa. Liitoskipuja on jonkin verran, mutta ei juurikaan muuta. Vauhti hidastuu ja olo on melko kömpelö.

Hankinnat ovat hyvällä mallilla. Pieniä vaatteita on iso kasa ja ensi viikolla saan nousettua toisen kaukalon ja sitterin. Sitten ei enää tutteja ja tuttipulloja kummempia puutukaan.

Pari viikkoa sitten ultrassa saimme kuulla, että toisella tytöistä on mahdollisesti suulakihalkio. Tätä yritettiin kontrolloida taas viime viikolla, mutta asia ei selvinnyt. Vauveli viihtyy niin hankalassa asennossa, ettei lääkäri saanut kasvoja ultrattua lainkaan. Saa nähdä selviääkö asia vasta synnytyksessä. Onneksi halkiot ovat korjattavissa ja Suomessa hoito on ensiluokkaista.

Tässä reilun viikon takainen masukuva 25+1

 Tällä hetkellä viikkoja on kasassa 26+4. Ensi viikolla taas ultrataan ja huomenna olisikin pitkästä aikaa neuvola.

23+0

Viikot sen kun huristaa eteenpäin. Mitä pidemmälle päästään, sen turvallisemmilla viikoilla aletaan olla. Vauvoilla voisi olla mahdollisuuksia selviytyä jo masun ulkopuolellakin. Ennen aikaista synnytystä en kyllä ole juurikaan pelännyt. Mikään touhuaminen siivoamisesta marjankeruuseen ei ole aiheuttanut mitään ikäviä tuntemuksia. Aikaisemmissa raskauksissakaan ei kohdunsuu ole auennut ennen synnytystä. Enkelityttömme synnytyksen käynnistelykin vei useamman vuorokauden, joten kovin herkästi kehoni ei vauvoista luovu.

Enemmän ehkä pelottaakin se, mitä voi tapahtua tuolla masun sisällä. Entä jos nämäkin pienet kietoutuvat napanuoraan? Tai entä jos istukan kanssa tulee ongelmia? Tai jospa tällä kertaa kohdallemme sattuukin raskaudenaikainen kätkytkuolema? Mitä vain voi tapahtua, enkä mahda sille itse mitään. Onneksi neidit liikkuvat aktiivisesti, joten tiedän heidän olevan kunnossa. Päivä kerrallaan eteenpäin.

Eilen aloitin vauvanvaatteiden pesun. Nyt on kolme koneellista vaatetta pesty. Pieniä housuja huomasin olevan melko vähän, joten viikonloppuna suruuttelin ompelukoneella. Tällaisia sain aikaan.

Kooltaan housut ovat n. 44/50cm (paitsi heppatrikoot ovat isommat). Kaava on oma ja kankaina käytin kaiken maailman tilkkuja.

Muutaman housut pääsivät eroon teristä ja saivat resorit tilalle. Tulevatpa todennäköisemmin käyttöön.

Masukuvaa en muistanut tänään ottaa. Korjaan tilaneteen huomenna. :)

Loma vetelee viimeisiään

Ei kylläkään minulla, vaan meidän esikoinen aloittaa 12. päivä esikoulun. Hurjaa! Miten minulla voi olla niin vanha lapsi? Aika on mennyt ihan hurjan nopeasti. Haikeaahan tämä kieltämättä on. Yksi aikakausi päättyy ja uusi alkaa.

Torstaina kävimme taas ultrassa. Kaikki oli kunnossa ja tytöt kasvaneet hyvin. Käytännössä neidit ovat melkein samanpainoisia, n. 500g. Vauva A oli pää alaspäin, B taas poikittain ylhäällä. Nyt ovat luultavasti jo taas vaihtaneet asentoa. Toivottavasti asettuisivat kumpainenkin raivotarjontaan ennen synnytystä. En missään nimessä tahtoisi joutua sektioon.

Voinnissa ei edelleenkään muutosta. Olo on hyvä, suorastaan loistava. Muutamana päivänä on hieman närästänyt, ei muuta. Tietenkin olen hidastunut ja olo on melko kömpelö välillä, mutta ei voi valittaa.

Hankintoja on tehty. Eilen kotiutuivat vauvojen kantokopat. Kaukalo ja tuplamatkarattaat odottavat noutamista. Pieniä vaatteita on tulossa melkoinen kasa postin mukana. Tänään pesin ensimmäisen koneellisen vauvanvaatteita. Voi kun ne ovatkaan pieniä! En malta odottaa, että vauvat syntyvät.

Torstaisella ultrareissulla pyörähdimme myös Joensuun kirpputoreilla. Melkoinen kasa ihanuuksia löysi meiltä uuden kodin. Vaatetta löytyi myös vanhemmille lapsille melko mukavasti. Tässä parhaimpia löytöjä.

Kaikkia yksivärisiä bodeja yms. perusvaatetta en viitsinyt kuvailla. Jospa saisin huomenna napattua kuvan myös vanhempien lasten löydöistä. Tänään surautin muutamat pöksyt vauvoille ja huomenna olisi tarkoitus jatkaa sitä hommaa.

Nyt lapset iltapalalle ja -pesulle! Ihanaa lauantaita kaikille!

22+0

Suuret pahoittelut hiljaisuudesta! On vaan ollut tekemistä niin pajon, etten ole ehtinyt päivittelemään kuulumisia. Olen kerännyt marjoja, mehustanut ja leiponut. Pakkasesta löytyy ruisleipää, sämpylöitä ja pitsoja syksyä ajatellen. Vielä on paljon tekemistä.

Hankintojakin olen saanut eteenpäin. Kaukalo on varattu, samoin vaunuihin kantokopat. Löysin nämä edullisesti ja läheltä. Jes! Kierrätys siis kunniaan. Vielä pitäisi ostaa tuplamatkarattaat, mutta luotan kyllä niidenkin löytyvän.

Olo on ollut mainio! En voi valittaa. Hieman mahaa vihloksii ja kiristelee, mutta edes mustikan poimiminen ei ole saanut supistuksia aikaan. Viime viikolla kävimme ultrassa, ja siellä kohdunsuu oli täysin ummessa ja kanavaa hurjat 6,5cm jäljellä. Ei siis mitään merkkejä synnytyksestä ja edelleen voi touhuilla oman jaksamisen mukaan. Vauvoilla oli kaikki hyvin ja todella tasaisesti olivat kasvaneet. Edelleen vaikutti siltä, että tyttöjä meille on tulossa. :)

Ainoastaan huonoista yöunista voisin hieman valittaa. Masu alkaa olla tiellä ja ainoastaan kyljellään saa nukuttua. Lonkat kipeytyvät ja vessassa saa juosta jatkuvasti. Vielä olen kuitenkin pystynyt edes muutaman tunnin nukkumaan, saa nähdä mikä tilanne on vaikkapa kymmenen viikon kuluttua.

22+0

Tässä vielä viimeisin masukuva. Melkoinen pallukka.

Valmistautumista tulevaan

Kävin juuri hakemassa ystävältäni kassillisen tyttöjen vaatteita. Kaksosille täytyy varata ihan uskomaton määrä vaatetta, joten vielä on osteltavaa. Pieniä, 44cm vaatteita meillä ei ole vielä ollenkaan. Pitänee niitäkin muutamahankkia varmuuden vuoksi. Toivottavasti kuitenkaan vauvat eivät kauhean pieninä synny.

pikaisesti napattu kuva

Henkisestikin olen yrittänyt varautua tulevaan ja siihen, ettei vauvojen syntymän jälkeen omaa aikaa tulee juurikaan olemaan. Eilen illalla liika touhuilu kostautui. Maha tuntui oudolta ja sain kauhen päänsäryn kiusakseni koko yöksi. Ilmeisesti keho yrittää viestittää, että tahtia voisi hieman hidastaa. Sovittiinkin miehen kanssa, että imuroinnit ja muut "raskaammat" kotityöt hoidetaan yhdessä illalla.

Vähän hirvittää, että jos torstaina polikäynnillä kohdunsuulla onkin jo tapahtunut jotain ja tulee passitus vuodelepoon. Toivottavasti ei! Olisi nimittäin melkoinen järjestely lastenhoidossa sun muussa. Pitäkää peukkuja, että paikat on tiukasti kiinni.

Käytännön järjestelyjäkin olen miettinyt. Pakastimen ajattelin leipoa täyteen leipää, pullaa ja sämpylöitä. Myös ruokaa ajattelin varata kaapit täyteen synnytyksen jälkeistä aikaa ajatellen. Joulunakin meidän perhe ruokailee mummojen ruokapöydissä. En kovin kummoisia eineksiä kotiin varaile, saatika käy itse väkertämään kahden pienen vauvan kanssa.

Vauvojen rytmi ja imetys mietityttävät myös. Tahtoisin niin onnistua täysimetyksessä! En jaksaisi pelata pullojen ja korvikkeiden kanssa. Mies todennäköisesti passitetaan muualle nukkumaan, kun vauvat syntyvät.  Vauvelit saavat nukkua äidin vieressä ja ruokailu on näin helpompaa. Omiin sänkyihin tuskin jaksan pieniä nostella.

Hauskaa päivää kaikille! Jätä toki kommentti käynnistäsi.

20+0

Raskauden virallinen puoliväli saavutettu! Hurjaa! Viikkoja on nyt taatusti enemmän takana kuin edessä. Nyt on myös lupa alkaa tekemään isompia hankintoja.

Torstaina on taas seuraava ultra, toivottavasti pikkuiset ovat kasvaneet tasaisesti. Ainakin liikkeitä tuntuu yhä enemmän ja enemmän joka puolelta mahaa. Ne tuntuvat jo selkeästi myös mahan päälle.

Koko viikko hurahti keitellessä mehua ja hilloja. Pakastin on täynnä mansikkaa ja eilen sinne saatiin kesän ensimmäiset mustikatkin. Hyvin kykenin vielä metsässä kyykkimään ja toivottavasti kykenen vielä useammankin kerran, etteivät mustikat ole loppu pakkasesta jo ennen talven alkua. Myös mansikka- ja raparperihilloa löytyy nyt useampi purkki.

 Mistä lie johtuu tämä säilömis- ja pakastamisinto. Aiheuttaakohan joku hormoni tällaista? :) Koskaan ennen en ole varustautunut näin hyvin talve varten. Ehkä se "energinen keskiraskaus" on nyt alkanut. Tai sitten kokemus on vain osoittanmut, ettei muutamalla mansikkakilolla kovin pitkälle pötkitä.

Olo on ollut melko hyvä. Välillä on päiviä, jolloin väsyttää enemmän. Taidankin ensi viikolla marssia apteekkiin rauta-ostoksille. Hemoglobiini oli neuvolassa viimeksi vain n. 120. Normaalisti se huitelee reilussa 140, joten väsymys voisi johtua raudan puutteestakin. Kipuja tai supistuksia ei ole, ja hyvä niin.

 

Vatsa kasvaa minkä ehtii.

Kesän maut talteen

Bloggaaminen on jäänyt hieman taka-alalle. Tänään täällä on pakastettu, hillottu ja keitelty mehua. Pakastin mansikoita ja raparperia talven varalle. Raparperista keitin hilloa ja mehua. Tekaisimpa vielä raparperi-mansikkavispipuuron ja raparperipiirakankin. Siinä se päivä hujahtikin ja keittiö on kuin myrskyn jäljiltä. Onneksi mies lupasi auttaa siivoamisessa.

Mustikoita olisi tarkoitus käydä keräämässä talven varuille kunhan kunnolla kypsyvät. Jospa jaksaisin kerätä niin paljon, että raaskisin tehdä myös mustikkahilloa. Myös sieniä olisi hyvä saada talteen. Saa nähdä kykenenkö itse keräämään kaiken tarvittavan, toivottavasti. Vielä ainakin olo on ihan mainio.

Aamulla pyörähdin myös neuvolassa. Kaikki oli kunnossa. Painoa on tullut jo huimat 10kg! Toivottavasti jossain vaiheessa edes hieman tasaantuu. Terkka lohdutteli, ettei kannata liikaa stressata. Pitäisi muistaa, että kyytiläisiä on kaksi.

 Myös hieman ikävämpiä uutisia sain, ihana terveydenhoitajani siirtyy hoitamaan äitiysneuvolaa "pääpaikalle" ja meidän "sivupisteeseen" tulee uusi täti. Onneksi voin kuitenkin itse valita, missä äitiysneuvolassa käyn ja päätin jatkaa tämän saman ihanan terveydenhoitajan kanssa. Ajomatkaa tulee yhteen suuntaan noin 40km, mutta on se sen arvoista. En jaksa enää uudelle ihmiselle selitellä keskenmenoja, kohtukuolemaa sun muuta.

Tästä tulikin nyt kuvaton postaus, jospa huomenna muistaisin ottaa uusimmista vauvajutuista kuvia. :)

19+0

Taas yksi viikko täynnä ja viikon päästä paukkuu jo puoliväli. Tai oikeastaanhan tässä omassa raskaudessani olen jo yli puolenvälin, sillä tiedän ettei laskettuun aikaan asti mennä. Viikkoja on siis enemmän takana kuin edessä.

Tässä tuore kuva vatsasta. Selkeää kasvua on tapahtunut ja kyljissä tuntuu venytystä ja kipuja enemmän. Helpolla on kyllä tänne asti päästy *koputtaa puuta*. Olo on ollut melko normaali ja hyvä. Lämpiminä päivinä veto on pois, eikä oikein jaksaisi tehdä mitään. Hikoiluttaa ihan kamalasti ja tuntuu, että koko ajan on kuuma. Yöllä juoksen vessassa 2-3 kertaa, joten uni on katkonaista. Liikkeitä tuntuu päivittäin, ja mikäs sen ihanampaa.

Eilen juhlittiin rakkaan kummipoikamme kastetta. Oli oikein ihanat ja lämpimät juhlat. Ainoastaan juhlapukeutuminen aiheutti hieman päänvaivaa, mikään mekko kun ei tahtonut näyttää hyvältä päällä. Sankari jaksoi juhlat oikein hienosti, eikä itkeskellyt lainkaan.

Tein tänään ihanaa vispipuuroa, johon laitoin puolukoiden lisäksi tuoreita mansikoita ja vaniljasokeria. Tässä ohje jos joku haluaa kokeilla.

Vispipuuro

1 l vettä

3 dl puolukoita

2 dl tuoreita mansikoita

1,5 dl mannasuurimoita

1 dl mansikoita

ripaussuolaa

2 tl vanilja sokeria

1. Keitä puolukoita n. 10 minuuttia. Lisää mansikat ja keitä vielä hetki.

2. Soseuta tai siivilöi marjat jos tahdot. (Itse soseutin)

3. Vatkaa mannasuurimot ripotellen kiehuvaan mehuun ja keitä miedolla lämmöllä toiset 10 minuuttia välillä sekoittaen.

4. Mausta puuro sokerilla, suolalla ja vaniljasokerilla.

5. Jäähdytä puuro ja vatkaa kuohkeaksi.

Ultakuulumiset

Eilen oli taas kontrolliultrapäivä. Kaikki oli mainiosti! Vauvat olivat todella samankokoisia n. 240-250g. Rakenteet olivat normaalit ja seuraava käynti taas kahden viikon kuluttua. Silloin viikkoja kasassa 20+4

Myös sukupuolesta kysäisin... Nyt näyttää siltä, että meidän vauvat ovat tyttöjä. :) Ihanaa, kaksi prinsessaa. Saan siis laittaa poikien vaatteet eteenpäin.

Myös synnytyksestä kyselin hieman. Lähinnä kiinnosti, kuinka pitkälle raskauden annetaan mennä. Lääkäri puhui synnytyksen yhteydessä viikoista 34-36. Ilmeisesti tuo yhteinen istukka lisää riskejä pidemmälle mentäessä. Toivottavasti nyt kuitenkin edes sinne viikolle 36 päästäisiin. Silloinkin vauvat ovat vielä kovin pieniä.

Muutamia hankintoja on myös tullut tehtyä.

pilkulliset bodyt on poikkeuksellisesti ostettu uutena alesta. Olivat niin ihana väriset. :)

Huh hellettä!

En ole koskaan ollut helteiden ystävä, saatika sitten nyt raskauden aikana. Onneksi viikkoja ei ole vielä tämän enempää.  Mittari näyttää varjossa +30C, eli aivan liikaa.

Yöt ovat olleet katkonaisia kuumuuden takia. Päivisin ei oikein jaksa tehdä mitään. Lapsetkaan eivät viihdy ulkona, kun aurinko porottaa näin kuumasti. Huomiseksi onkin luvattu sitten ukkosta. Toivottavasti ilma muuttuu hieman siedettävämmäksi. Onneksi suihku helpottaa ja lapsetkin tykkäävät lotrata vedessä. Illalla voisinkin käydä lapsien kanssa uimassa.

Ajatus ei nyt juokse ollenkaan, joten heitän hyvästit ja siirryn sohvalle ottamaan pienet päiväunet. :)

Vinkki: Lindexin nettikaupassa kaikista aletuotteista "Ota kaksi, maksa yksi". Valikoima oli aika niukka ja monet koot olivat loppuneet. Löysin kuitenkin tytölle muutaman tunikan syksyksi eskariin.

17+0

Taas yksi raskausviikko takana, toivottavasti vielä monta edessä.Viikko kerrallaan mennään eteenpäin ja toivotaan kaiken sujuvan ongelmitta. Olo on oikein hyvä. Väsymys tuntuu helpottaneen (tosin, eilinen valvominen kostautui), eikä muutakaan vaivaa vielä ole ilmaantunut. Tietysti erilaisia kiristyksiä ja puristuksia mahassa ilmenee päivittäin. Repäisykivut sun muut ovat arkipäivää.

Liikkeitä tuntuu useita kertoja päivässä, mikä on tietysti ihanaa. Kohta onkin taas uusi ultra ja ollaan taas hieman viisaampia ja lähempänä turvallisia viikkoja.

Maha paisuu päivä päivältä suuremmaksi. Mitenhän iso tästä vielä tuleekaan...

Juhannusta

Meidän juhannusaatto ei kauheasti normaalista arkipäivästä poikennut. Grillattiin kotosalla ja käytiin miehen perheen mökillä saunomassa. Mukavaa ja leppoisaa. Tänäänkään ei ohjelmassa ole mitään sen kummempaa: ruokaa, kotitöitä ja rentoilua.

Eipä tämän mahan kanssa mitään kummempaa huvita touhutakaan. Vaikka olo on ihan hyvä ja suht normaali, niin väsähdän kauhean helposti ja tuntuu, että pienikin liikkuminen hengästyttää ihan kamalasti. Luulen, että hemoglobiini on saattanut jonkin verran laskea. Saa nähdä joudunko rautakuurille.

Kahville leivoin helpon jogurttikakun. Tämä on yksi suosikkileivonnaisistani; nopea, helppo ja maukas. Tarvikkeetkin löytyvät yleensä aina kaapista. Vaniljajäätelö kruunaa vastaleivotun, lämpimän kakun.

Helppo jogurttikakku:

5dl vehnäjauhoja

3dl sokeria (itse korvasi n. puolet intiaanisokerilla)

1tl soodaa

1tl vaniljasokeria

3dl jogurttia (ihan sama mitä, itse käytin tällä kertaa turkkilaista ja maustamatonta)

2 kananmunaa

200g sulatettua voita tai margariinia

(kaakaojauhetta)

Sekoita aineet ja paista 175C noin 45 minuuttia.

Helppoa!

Kaakaojauhe on oma lisäykseni alkuperäiseen ohjeeseen. Laitan sitä arviolta noin 3rkl.

Myös ompelukone surisi aamupäivällä. Pitkästä aikaa tyttökin sai jotain äidin tekemää.Kierrätetystä puuvillasta syntyivät hauskat kesähousut.

Eipä tule toisia samanlaisia vastaan. :)

Kesän myötä äitiä on ilahdutettu monella kukkakimpulla. Tässä tämän aamuinen. "Äiti, tästä sie tulet tosi iloiseksi."

Ja niinhän äiti tuli.

Leppoisaa juhannuspäivää kaikille!

Pikaiset ultrakuulumiset

Ultrassa oli kaikki kunnossa. Pienillä oli painoa 162g ja 142g. Kooltaan olivat hyvin samoissa, eikä merkkejä ttts.stä ollut vielä näkyvissä. Yhden istukan voimalla vauvat kasvavat ja nyt juostaan ultrassa kahden viikon välein. Odotettavissa on joko kaksi poikaa tai kaksi tyttöä, vielä asia ei selvinnyt. Toisaalta olisi ihanaa pitää koko asia salaisuutena ja antaa sen selvitä vasta synnytyksessä.

Hyvien ultrauutisten myötä sekosin totaalisesti kirpputorilla. Vauvoille löytyi jos vaikka minkälaisia vaatteita. Sain vielä ostella sekä tytöille, että pojille sopivia.

Rauhallista juhannusta kaikille! Melko varmasti kuulette minusta viikonlopun aikana, sillä meillä ei kummempia suunnitelmia juhannukseksi ole.