Pienet neidit

Tässä olisi muutama kuva meidän pienistä neitokaisista, sekä muutama sana tyttösten touhuista.

Tytöt ovat nyt noin 1v ja 7kk vanhoja. Päivät ovat touhuamista ja kummastelua täynnä. Ulkoilu on tyttöjen mielestä ihanaa, ja kiviä sun muita on oikein mukava maistella leikkien lomassa. Hiekkalaatikolla hämmennetään keittoa ja kerätään käpyjä ämpäriin. Heitellään hiekkaa ympäriinsä ja kikatetaan kovasti. Parasta taitaa olla juosta piiloon kun äidin vahtiminen hetkeksi herpaantuu.

Tytöt ovat muutenkin hyväntuulisia ja iloisia. Turhista ei juurikaan itketä. Riitaa ja kinaa kyllä tulee nykyään enenevissä määrin. Onneksi myös yhteisiä leikkejä ja juttuja löytyy paljon.

Päiväunia nukutaan puolesta tunnista kahteen tuntiin. Tämä tapahtuu melkein poikkeuksetta ulkona vaunuissa. Siellä tytöt malttavat nukkua kaikkein parhaiten. Sisällä pieninkin risahdus (tai Niilon mölähdys) tahtoo herättää tytöt välittömästi. Ulkona meteli taas ei haittaa. Nytkin tytöt ovat unilla ja naapuri ajaa vieressä nurmikkoa.

Sellaisia vekkuleita meillä täällä pyörii kahden vanhemman lapsen lisäksi. Kaksosten kasvun seuraaminen on kyllä melkoinen etuoikeus.Päivääkään en vaihtaisi pois

Muistelua ja aatoksia

Vuosi on hujahtanut ihan mahdottoman nopeasti! Vuosi sitten olin vielä autuaan tietämätön tästä tuplaonnesta, jota meille jaettiin. Luulin vielä odottavani yhtä vauvaa, mutta toukokuussa totuus viimein paljastui.

Monet kyselevät, että miltä se tuntui kun sai kuulla odottavansa kaksosia. En muista olenko teille maininnut, mutta miehenihän vitsaili koko alkuraskauden kaksosista. Vatsa kasvoi niin hurjaa vauhtia, että lienee ollut osasyynä. Itse ajattelin vatsan kasvun selittyvän neljännellä raskaudella.

Kuitenkin yöllä, ennen seuraavan päivän ultraa, havahduin miettimästä kuinka sijoittaisimme autoomme kaksi turvakaukaloa. Silloin naureskelin ajatuksilleni. Eihän meille voisi tulla kaksosia! Onhan se sen verran harvinainen juttu! Niinpä....

Suvussa meillä on kaksosia. Mummoni äiti on saanut kahdet kaksoset (erimunaiset), serkullani on kaksoset (erimunaiset) ja mieheni serkulla myös. Identtisten kaksosten periytyvyydestä ei kuitenkaan taida olla selvyyttä, joten suku"rasitteella" ei taida olla mitään tekemistä. Kyse lienee onnekkaasta sattumasta.

 Uskomattomalta tämä kaikki tuntuu edelleen. Välillä pysähdyn tuijottamaan tyttöjä ja ihmettelemään, että oikeasti, heitä on kaksi. Kaksi murua, kaksi rakasta! Saatika sitten koko meidän lapsilaumaa. Neljä lasta! Voi ihme! Enpä olisi uskonut 18-vuotiaana mihin elämä kuljettaa.

Kuvaton maanantaiaamun angstipostaus

Miksi, oi miksi maanantaiaamu on AINA se kaikkein vaikein ja kaamein aamu?! Saisipa joskus aloittaa viikon ja maanantaisen aamun iloisena ja hyvällä mielellä, juoda kahvin rauhassa ja antaa imurin levätä kaapissa ainakin iltapäivään saakka.

Meillä nimittäin koti on jokaisen viikonlopun jäljiltä sekaisin ja kaaoksessa. Lauantai ja sunnuntai on juostu siellä ja täällä, sairastettu, virvottu ja yritetty vähän levätäkin. Kukaan ei ole vaivautunut siivoamaan, tyhjentämään astiaspesukonetta, viikkaamaan kuivia pyykkejä, pesemään likaisia.... Lista vaan jatkuu ja jatkuu.

Ketähän ne kaikki työt tänään sitten odottavatkaan....