Kylläpä harmittaa

Tämä kiire ja ajan riittämättömyys harmittaa tällä hetkellä kovin. Tuntuu, ettei ylimääräistä aikaa jää ollenkaan. Kaikkia pakollisiakaan asioita ei ehdi tehdä. Esimerkiksi juhannussiivous tulee tänä vuonna olemaan hyvin pikainen ja kevyt. Blogi valitettavasti jää usein päivittämättä, sillä luonnollisesti lapset ja perhe menee sen edelle.

Olen jo harkinnut blogin tauolle laittamista, mutta lopullinen päätös on tekemättä.

Tässä sovituskuvia yhdestä mekosta, joka vilahti  jokunen postaus sitten.

Tästä tuli kuulemma Hilman uusi suosikki. :) Äidin mieltä lämmittää kovasti.

Kertun ja Saimin vaatekaappiin kotiutui fb:n kirppikseltä ihanat farkkuhameet. Varsinkin tuo alemman kuvan hame on aivan ihana.

Tässä terveiset meidän neideiltä. Ruoka maistuu kun saa omin käsin syödä.

Meidän juhannus kuluu kotosalla. Herkkuja, saunaa ja sään salliessa ulkoilua. Mitäpä sitä muuta tarvitsisi. :)

Viime päivien ajatuksia

1. Vaatii aivan uskomatonta tuuria saada kaksi kiukkuista vauvaa nukkumaan edes puoli tuntia yhtä aikaa.

2. Jos tämä ihme tapahtuu, olet vaikean valinnan edessä. Mihn tämän ruhtinaallisen ajan käyttäisi?? Leikkisinkö vanhempien lasten kanssa? Siivoaisinko? Söisinkö jotain ja kävisin vessassa?

3. Esikoululaisen elämä tuntuu olevan t-o-d-e-l-l-a hankalaa ja vaikeaa. Suuria tunteita, niin hyvässä kuin pahassa.

Tällaista siis tänne. :) Pienet tytöt kiukkuilevat hampaita, isompi taas kamppailee kasvamisen ja tunteiden hallinnan kanssa. Niilo onneksi on suhtellisen balanssissa tällä hetkellä. Itku ja kiukku saadaan ajoiksi, jos jotain kielletään tai muuten joudutaan komentamaan.

Olen muuten huomannu, että Niilolla on ihan loistava mielikuvitus. Pojan leikkejä on hauska seurata sivusta.

Tässä tämän päivän superlelu, taikasauva.

Eli muoviseen keppiin teipattu ilmapallo. :)

"Äiti, taikaa." Olen ollut jo mm. sammakko.

Tässä taas kuva Niilon mopokypärästä, eli toppahaalarin hupusta. :)

Mukavaa perjantaita kaikille! Onneksi viikonloppu alkaa!!

Vappuja

Meidän vappuaatto meni villisti perheen kesken kotona. Hieman herkkuja, ilmapalloja ja serpentiiniä. Tehtiinpä lasten kanssa pieni vappuaskartelukin.

Näiden naamareiden tarpeet löytyivät kaapista. Olen jemmannut papereita, pahveja, pahvilaatikoita, jogurttipurkkeja ja kaikkea muuta "roskaa" meidän askartelukaappiin. Niistä saa tehtyä vaikka mitä! Naamioiden mallin piirsin itse ja leikkasin roskapahvista. Jokainen sai sitten koristella naamion mieleisekseen.

Kaksoset täyttivät toissapäivänä puolivuotta. Uskomatonta! Samana päivänä oli keskoskontrolli sairaalalla. Muuten kaikki ok, mutta tyttöjen pituuskasvu on hieman liian hidasta. Nyt sitten otetaan hieman verikokeita, josko niistä selviäisi syytä. Lääkäri kyllä oli sitä mieltä, että kasvu hakee vasta sitä omaa linjaansa ja kaikki olisi ihan kunnossa.

Kertun hemoglobiini oli myös hieman liian matala. Sitä lähdetään nyt rautatipoilla ja ravinnolla nostamaan. Kerttuhan on oppinut kiinteiden syönnin huomattavasti hitaammin kuin Saimi, joten hb:n alhaisuus selittynee ihan sillä. Viikon sisään Kerttu on kyllä kehittynyt syömisessä melkoisesti.

Ilmoittauduin muuten mukaan toukokuun Silmukan ytimessä-haasteeseen. Aiheena on kukka ja melko selkeä ajatus on, mitä aion tehdä.

Hauskaa Suomalaisen työn päivää teille kaikille!

Lapsille nopeaa ja kivaa

Perinteiset lelut ja leikit kunniaan! Ompelin meidän ipanoille hernepusseja. Tuntuivat olevan oikein tykättyjä leluja. Värikkäistä kankaista ommeltuina ovat myös kivan näköisiä. Eikä näiden ompelu vienyt kuin hetken.

Olihan näitä pari muutakin, mutta ehtivät kadota leikkeihin...

"Me tullaan ihan kohta...."

Aiemmin olin mestari nopeissa lähdöissä. Tai oikeastaan koko meidän perhe oli. Yllättävissäkin tilanteissa lapset oli pakattu nopeasti autoon ja siirtyminen paikasta A vaikkapa paikkaan D oli suoritettu. Nyt tilanne on hieman toinen. Kaksi vauvaa muuttaa tilannetta ja lähtönopeutta melko paljon, varsinkin näin talvella.

Oikeastaan menot olisi hyvä tietää noin viikkoa aiemmin, että niihin voi valmistautua sekä henkisesti että fyysisesti. Henkistä valmistautumista ei saa aliarvioida. Hermot ovat joskus usein lähtötilanteissa kovilla.

Monta tuntia ennen varsinaista lähtöä on alettava valmistautumaan. Tavarat pitää pakata: vaippaa, vaihtovaatetta, harsoa, tuttia, vaipanvaihtoalustaa.... Kaukalot ja ulkovaatteet on varusteltava valmiiksi ja jaettava tyttöjen kesken. Varsinkin jos mies pukee on vaatteiden oltava selkeästi omissa kasoissaan. Tämä siksi, että tytöillä on hieman kokoeroa ja samat vaatteet eivät aina mahdu kummallekin.

Myös vanhempien lasten ulkovaatteet on varustettava valmiiksi. Usein nämä vaatteet ehtivät kadota, ennen kuin pukemista päästään aloittamaan. Lapasia ja villasukkia etsitän koirien ja kissojen kanssa, vaikka vain viisi sekuntia sitten kaikki olivat nätissä kasassa eteisen lattialla. Niilon lempparipuuhaa on levitellä Hilman vaatteet ympäri taloa ja samalla saattaa isosisko romahduksen partaalle.

Myös vauvojen valmistelu on aloitettava. Tämä on erityisen tärkeää, jos kyseessä on pidempi ajomatka. Kuivalla vaipalla ja täydellä masulla varustettu vauva on paljon mukavampaa matkaseuraa, kuin nälissään karjuva kakkapylly.

Sitten onkin aika huokaista syvään ja aloittaa pukeminen. Eskarilainen onneksi pukee itse. Hän tarvitsee vain paljon aikaa tai hoputusta. Niilo ei juurikaan pukemisesta välitä, joten häntä saa jahdata ennen kuin ensimmäistäkään vaatekappaletta on saatu päälle. Pukemisvaiheeseen kuuluu melkein aina kitinää tai valitusta vaatteista.

"Tämä hattu kutittaa."

" Nää lapaset on pienet."

"Sukka on huonosti."

Huoh!

Vauvojen pukeminen  sujuu yleensä helposti. Joskus tässä vaiheessa huomataankin, että hattu, joka oli eilen vielä sopiva, onkin yön aikana kutistunut. Uutta ja sopivaa hattua saatetaan joskus joutua hieman etsiskelemään.

Kun kaikki lapset on puettu ja saatu ovesta ulos, on aika vetää itselle kiireesti takkia päälle, napata kaikki laukut mukaan, kotiavaimet, puhelimet, autonavain... Aina ei ehdi edes peiliin vilkaista ennen ovesta ulos syöksymistä.

Tällä välillä vanhemmat lapset ovat kirmanneet ympäri pihaa ja pyörineet lumihangessa. Ei puhettakaan, että he menisivät jo valmiiksi autoon odottelemaan. Kun lumet on puisteltu vaatteista ja kaikki neljä lasta ovat turvavöissä ja istuimissa kiinni, voi viimein huokaista syvään ja lähteä matkaan.