Kahdeksan kuukautta

Mihin kummaan tämä aika oikein katoaa?! Tytöt täyttävät tänään jo 8kk. Uskomatonta! Pian on syksy ja saadaan alkaa suunnittelemaan syntymäpäiväjuhlia.

Nämä 8kk ovat olleet ehkä elämäni rankimmat, mutta samalla myös hauskimmat ja hellyyttävimmät. Omaa aikaa ei juurikaan ole edelleenkään, mutta luotan siihen että ajan saatossa tilanne korjaantuu. Lapset ja kotityöt täyttävät päivät, eikä kaikkea suunniteltua ehdi koskaan saada valmiiksi. Kahvinikin saan miltei aina juoda painuneena ja jäähtyneenä. Pitänee ostaa uusi termospullo....

Minulle on ollut vaikeaa hyväksyä sitä, että koti on välillä kuin räjähdyksen jäljiltä. Joskus sotku on kuitenkin vain hyväksyttävä ja tehtävä vaikeita valintoja. Syönkö vai tartunko moppiin? Itsestäänkin kun pitäisi muistaa huolehtia. Tämä kuitenkin on helpommin sanottu kuin tehty. Lapset ja heidän tarpeensa menevät luonnollisesti kaiken edelle. Lasten ja kodinhoidon ohella olen yrittänyt tehdä tilaustöitäkin aina kun niille vain on kysyntää. Melkoista tasapainottelua.

Voitte uskoa, että näiden kahdeksan kuukauden aikana on itketty, naurettu, huudettu, halattu ja revitty hiuksia (äidin ja isän) päästä useaan kertaan.

Neidit ovat onneksi melko tyytyväisiä ja helppoja vauveleita. Lattialla möngitään lähinnä peruuttamalla. Kumpikin tyttö nousee kontalleen, mutta liikkumaan ei vielä ole uskallettu. Vanhempien sisarusten perään tuntuu kuitenkin olevan kova kiire. Isommat sisarukset ovat rakkaita ja tyttösten lempparipuuhaa onkin seurata sivusta Hilman ja Niilon leikkejä.

Kehitys tytöillä on ollut ihan ikätasonsa mukaista eikä jälkiä keskosuudesta ole. Ruokailut sujuvat melko mukavasti. Mieluiten tytöt söisivät ruokansa itse, omin sormin. Siinä he ovatkin todella taitavia! Yöllä kumpikin tyttö syö vielä rintaa noin 1-3 kertaa. Myös päivisin tytöt ovat rinnalla. Korviketta ei meillä ole tarvittu lainkaan. :)

Nukkuminen tapahtuu edelleen meidän sängyssä. Tämä on ollut minun sekä mieheni mielestä paras ja helpoin ratkaisu. Tytöt nukkuvat yönsä todella levollisesti, paremmin kuin Hilma ja Niilo koskaan. En tiedä johtuuko tämä vieressä nukkumisesta vai onko vain sattumaa. Me vanhemmatkin saamme nukuttua hyvin tyttöjen vieressä, joten tämä systeemi toimii meidän kaikkien kannalta. Yöunille tylleröt asettuvat n. 20.00 ja aamulla nousemme ylös noin 7.00-7.30.

Näin siis meillä. :) Tämä kirjoitus oli aamusta asti kesken koneella ja nyt vasta ehdin kirjoittaa sen loppuun. Todennäköisesti tekstissä vilisee yksi jos toinenkin kirjoitusvirhe, mutta yrittäkää kestää.

Bataattia poskeen

Eilen loppui meidän kaksosten täysimetys. Neidit saivat ensimmäiset makuannokset bataattia. Ette usko kuinka haikeaa oli. Minun vauvani ovat jo niin isoja, että syövät kiinteämpääkin ruokaa. *niisk*

Bataatti kelpasi tytöille oikein hyvin. Suu mutusti minkä kerkesi ja ruokaa meni kyllä mahaan asti. Minkäänlaisia masuvaivoja ei myöskään ilmennyt, vaikka niitä hieman pelkäsin. Tästä se lähtee. Vihanneskattilat kiehumaan ja sauvasekoitin laulamaan että saadaan tytöille ruokaa pakastimeen.

Olen kyllä ihan super-ylpeä itsestäni, että olen imettänyt tyttöjä tänne 4,5kk ikään asti. Imetys luonnollisesti jatkuu edelleen.

Pikaisia kuulumisia

Aika rientää. Päivisin ei juuri ehdi koneelle istahtaa, joten blogi on jäänyt paitsioon. Nyt kuitenkin päivittelen hieman meidän kuulumisia.

B-tytön joulukuinen pallolaajennus peruuntui teho-osaston ruuhkan takia. Uusi aika on ensi viikolla. Toivottavasti se ei peruunnu.

Tytöt kasvaa hienosti ja täysimetyksellä mennää. :)

Masuvaivat ovat edelleen melkein jokapäiväisiä. Yöt mennään 2-4 syötöllä.

Tytöt hymyilevät kovasti ja kaipaavat jo selkeästi seuraa ja katseltavaa. Ovat alkaneet pikku hiljaa myös "juttelemaan".

Tonttutytöt

 Yritän kovasti ehtiä bloggailemaan useammin.

Asiaa imetyksestä

Imetys on minulle tärkeä asia. Se on asia, jossa tahdon ehdottomasti onnistua. Kummankin lapsen kanssa imetys on sujunut helposti ja hyvin. Esikoista imetin vain 6kk ja nuorimmaista vuoden. Se, että lopetin esikoisen imetyksen jo puolenvuoden jälkeen harmittaa vieläkin. Aloitin koulun kun tyttö oli 9kk ikäinen ja kuvittelin hoidossa olemisen olevan helpompaa, jos tissistä on siihen mennessä päästy irti. Olisipa joku sanonut, että voin imettää siitä huolimatta.

Esikoisen aikaan en saanut mielestäni tarpeeksi tietoa imetyksestä. Pidin korviketta jotenkin normaalina ja luonnollisena vaihtoehtona.Nyt ajatukset ovat muuttuneet. Miksi käyttäisin sitä, jos oma kehokin pystyy maidon tuottamaan? Onneksi toisen lapsen kohdalla ei tarvinnut samoja virheitä tehdä, vaan etsin tietoa jo odotusaikana.

Nyt kaksosten imetys mietityttää. Voinko onnistua siinä? Kuinka se käytännössä onnistuu. Maidon loppumisesta en ole huolissani, jos vauvat vaan saavat imeä tarpeeksi, riittää maitokin. Mutta onko minulla tarpeeksi aikaa, että vauvat saavat tilattua tarvittavan määrän maitoa? Se onkin taas aivan toinen juttu.

Imetys sitoo äitiä aika paljon. Poika ei huolinut pulloa ollenkaan, joten en voinut lähteä pitkäksi aikaa minnekään. Nyt olisikin pelastus, jos kaksoset söisivät myös lypsettyä maitoa pullosta. Saisi isäkin kantaa osansa lasten ruokkimisessa. En kyllä siltikään haaveile, että ensimmäisen puolenvuoden aikana pääsisin yksin lähikauppaa kauemmaksi. :)

Itse pidän imetyksestä, en koe sitä mitenkään epämiellyttävän. Lisäksi se on ilmaista, helppoa ja luonnollista. Ruoka kulkee aina mukana. Ja onhan se kaikkein paras vaihtoehto vauvoille. Jo sen takia tahtoisin niin kovasti onnistua. Vasta käytäntö tietenkin näyttää miten homma tulee sujumaan.

Imetyksestä puhuttaessa nousee aina vahvoja tunteita ja mielipiteitä esiin. Kenenkään ei pitäisi syyllistyä jonkun toisen tavasta toimia. Itse haluan tehdä niin kuin omasta mielestäni on lapselle parasta ja olen valmis tinkimään omasta mukavuudesta ja vapaudesta (jossakin se raja tulee kuitenkin vastaan). Jos maito ei riitä, tai imetys käy muuten ylivoimaisen raskaaksi, niin toki turvaudumme korvikkeeseen. Ei kai imetyksellä kuitenkaan ole tarkoitus ajaa äitiä loppuun.

Tiedän, ettei imetys ole kaikilla yhtä helppoa. Ja kaikilla se ei vain onnistu. Onneksi nykyään on imetystukiryhmiä sun muita tahoja, joilta saa tarvittaessa apua. Sitä kannattaa ongelmatilanteissa hakea rohkeasti.

Onko kenellä kokemusta kaksosten imettämisestä? Mitä ajatuksia imetys herättää?