torstai 6. helmikuuta 2014

"Me tullaan ihan kohta...."

Aiemmin olin mestari nopeissa lähdöissä. Tai oikeastaan koko meidän perhe oli. Yllättävissäkin tilanteissa lapset oli pakattu nopeasti autoon ja siirtyminen paikasta A vaikkapa paikkaan D oli suoritettu. Nyt tilanne on hieman toinen. Kaksi vauvaa muuttaa tilannetta ja lähtönopeutta melko paljon, varsinkin näin talvella.

Oikeastaan menot olisi hyvä tietää noin viikkoa aiemmin, että niihin voi valmistautua sekä henkisesti että fyysisesti. Henkistä valmistautumista ei saa aliarvioida. Hermot ovat joskus usein lähtötilanteissa kovilla.

Monta tuntia ennen varsinaista lähtöä on alettava valmistautumaan. Tavarat pitää pakata: vaippaa, vaihtovaatetta, harsoa, tuttia, vaipanvaihtoalustaa.... Kaukalot ja ulkovaatteet on varusteltava valmiiksi ja jaettava tyttöjen kesken. Varsinkin jos mies pukee on vaatteiden oltava selkeästi omissa kasoissaan. Tämä siksi, että tytöillä on hieman kokoeroa ja samat vaatteet eivät aina mahdu kummallekin.

Myös vanhempien lasten ulkovaatteet on varustettava valmiiksi. Usein nämä vaatteet ehtivät kadota, ennen kuin pukemista päästään aloittamaan. Lapasia ja villasukkia etsitän koirien ja kissojen kanssa, vaikka vain viisi sekuntia sitten kaikki olivat nätissä kasassa eteisen lattialla. Niilon lempparipuuhaa on levitellä Hilman vaatteet ympäri taloa ja samalla saattaa isosisko romahduksen partaalle.

Myös vauvojen valmistelu on aloitettava. Tämä on erityisen tärkeää, jos kyseessä on pidempi ajomatka. Kuivalla vaipalla ja täydellä masulla varustettu vauva on paljon mukavampaa matkaseuraa, kuin nälissään karjuva kakkapylly.

Sitten onkin aika huokaista syvään ja aloittaa pukeminen. Eskarilainen onneksi pukee itse. Hän tarvitsee vain paljon aikaa tai hoputusta. Niilo ei juurikaan pukemisesta välitä, joten häntä saa jahdata ennen kuin ensimmäistäkään vaatekappaletta on saatu päälle. Pukemisvaiheeseen kuuluu melkein aina kitinää tai valitusta vaatteista.

"Tämä hattu kutittaa."
" Nää lapaset on pienet."
"Sukka on huonosti."
Huoh!

Vauvojen pukeminen  sujuu yleensä helposti. Joskus tässä vaiheessa huomataankin, että hattu, joka oli eilen vielä sopiva, onkin yön aikana kutistunut. Uutta ja sopivaa hattua saatetaan joskus joutua hieman etsiskelemään.

Kun kaikki lapset on puettu ja saatu ovesta ulos, on aika vetää itselle kiireesti takkia päälle, napata kaikki laukut mukaan, kotiavaimet, puhelimet, autonavain... Aina ei ehdi edes peiliin vilkaista ennen ovesta ulos syöksymistä.

Tällä välillä vanhemmat lapset ovat kirmanneet ympäri pihaa ja pyörineet lumihangessa. Ei puhettakaan, että he menisivät jo valmiiksi autoon odottelemaan. Kun lumet on puisteltu vaatteista ja kaikki neljä lasta ovat turvavöissä ja istuimissa kiinni, voi viimein huokaista syvään ja lähteä matkaan.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa ja helpottavaa huomata, että muidenkin lapset aloittavat karmaisevan valitusrumbansa vaatteita pukiessa..... on ihan järkkyä kuunnella kun joku on aaaina pielessä.
    Varsinkin 4 v tytön pitkä tukka aiheuttaa talvisin meteliä. On se sitten letillä tai millä tahansa kiinni tai auki tai..... niin AINA se on tiellä. Tokaistessa että se on sitten leikattava pois, saa 5 sek rauhan :D
    Peukut pystyyn pikaiselle kesälle ;)
    Terv Annika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesä kyllä helpottaa lähtemistä, onneksi. :) Saa heittää hyvästit villasukille ja lapasille.

      Poista

Ilahdutat päivääni jättämällä kommentin. :)