Meidän vanhimmainen on kipakka tyttö. Fiksu, näppärä ja helposti hermonsa menettävä tapaus. Neiti on ajanut meidät vanhemmat usein hermoromahduksen partaalle kiukkuilullaan. Nykyisin kommunikointi sujuu onneksi jo helpommin. Yhteinen keino selvittää asioita on viimeinkin löytynyt. Kiukuttelun takana on usein jokin selkeä syy, mutta sen kertominen on työn ja tuskan takana. Vaikka tyttö on omasta mielestään jo iso, on syli ja hellyys edelleen tärkeää. Usein kiukku laantuukiin sylikkäin jutellessa.
Reilu kaksivuotias Niilo on melkoisen leppoisa tapaus. Kauheaa uhmaa ei ole vielä ilmennyt ja riitatilanteissa (meidän vanhempien kanssa) antaa selvästi helpommin periksi kuin isosiskonsa. Luonnetta ja persoonaa kuitenkin löytyy. Teatraalisuutta ja näyttelijän taitoja löytyy yllin kyllin. Jos Niilo kokee tulleensa loukatuksi tai vaikkapa kompastuu, sen kyllä huomaa (ja kuulee). Jäppinen on oikein hellyyttävä halittelija ja pusuttelija. Pieni mies, joka toimii hyvin suoraviivaisesti ja poikamaisesti. Turhia ei hössötetä tai mietitä, vaan asiat tehdään niin kuin hyvältä tuntuu.
Kerttu, kaksosista vanhempi, on ehkä enemmän kuin isosiskonsa. Hermo menee neidillä helposti. Jos vaippa on märkä tai ruoka hieman myöhässä, alkaa huuto samantien todella voimakkaana. Saimi taas on kärsivällisempi ja maltillisempi, ja nälkää ilmaistaan ensin varovaisesti önähdellen. Kerttu itkee raivolla kun taas Saimi enemmän loukkaantuneeseen sävyyn. Saa nähdä säilyvätkö luonteenpiirteet samanlaisina, vai tuleeko asiaan muutosta. Ikä kun tekee aina tehtävänsä.
 |
| Kerttu |
 |
| Saimi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdutat päivääni jättämällä kommentin. :)