Pyykkäämistä, siivoamista, kokkaamista, riitojen sovittelua, imettämistä, vaipan vaihtamista... Näistä asioista päivät täyttyvät. Päiviä piristävät kaupassa käynti (joo-o, päivän kohokohta on, jos ehdin yksin kauppaan), neuvola tai ystävän kanssa lenkkeily (jospa joskus pääsisin raskauskiloista eroon).
Oman ajan (ilman lapsia) olen nyt miltei kokonaan unohtanut. Elelen vauvojen ja lasten ehdoilla, parisuhdetta unohtamatta. Imetys tietysti sitoo minut vauvoihin melko tiukasti. Vaikka neideille kelpaa myös pullo, käy oma olo melko tukalaksi pidemmän erossa olon jälkeen. Lisäksi vuorokaudessa ei tunnu olevan tarpeeksi tunteja nukkumisen, lasten hoidon, kotitöiden sun muun jälkeen.
Käsityöt toimivat jonkinlaisena henkireikänä kotona ollessa. Muutama rivi neuletta tai yhden sauman ompelu saumurilla piristää mieltä kummasti. Siinä näkee saavansa jotain aikaan, vaikkakin hitaasti. Neuleeseen voi tarttua ihan vain pieneksikin hetkeksi kun vauvat ovat tyytyväisiä tai nukkuvat. Olen antanut itselleni luvan unohtaa kotityöt silloin tällöin, ja käyttää ajan neulomiseen tai ompeluun.
Tästä pitäisi syntyä sukat omaan jalkaan. Saa nähdä ovatko valmiit juhannuksena vaiko vasta jouluna.
Keskiviikkona kävimme tyttöjen kanssa neuvolassa. Hurjasti ovat neidit kasvaneet 11 viikon aikana. Kerttu painoi tasan 5kg (2208g) ja Saimi 4,5kg (2280g), suluissa syntymämitat. Muutenkin kaikki oli mallillaan. :)
Ihanaa viikonloppua kaikille lukijoille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdutat päivääni jättämällä kommentin. :)