Muistelua ja aatoksia

Vuosi on hujahtanut ihan mahdottoman nopeasti! Vuosi sitten olin vielä autuaan tietämätön tästä tuplaonnesta, jota meille jaettiin. Luulin vielä odottavani yhtä vauvaa, mutta toukokuussa totuus viimein paljastui.

Monet kyselevät, että miltä se tuntui kun sai kuulla odottavansa kaksosia. En muista olenko teille maininnut, mutta miehenihän vitsaili koko alkuraskauden kaksosista. Vatsa kasvoi niin hurjaa vauhtia, että lienee ollut osasyynä. Itse ajattelin vatsan kasvun selittyvän neljännellä raskaudella.

Kuitenkin yöllä, ennen seuraavan päivän ultraa, havahduin miettimästä kuinka sijoittaisimme autoomme kaksi turvakaukaloa. Silloin naureskelin ajatuksilleni. Eihän meille voisi tulla kaksosia! Onhan se sen verran harvinainen juttu! Niinpä....

Suvussa meillä on kaksosia. Mummoni äiti on saanut kahdet kaksoset (erimunaiset), serkullani on kaksoset (erimunaiset) ja mieheni serkulla myös. Identtisten kaksosten periytyvyydestä ei kuitenkaan taida olla selvyyttä, joten suku"rasitteella" ei taida olla mitään tekemistä. Kyse lienee onnekkaasta sattumasta.

 Uskomattomalta tämä kaikki tuntuu edelleen. Välillä pysähdyn tuijottamaan tyttöjä ja ihmettelemään, että oikeasti, heitä on kaksi. Kaksi murua, kaksi rakasta! Saatika sitten koko meidän lapsilaumaa. Neljä lasta! Voi ihme! Enpä olisi uskonut 18-vuotiaana mihin elämä kuljettaa.