Arkeen kiinni

Tänään koitti miehen ensimmäinen työpäivä yli neljään kuukauteen. Jännittävää! Toisaalta ihana palata normaaliin arkeen, joka toki on muuttunut melko paljon. Ennen hoidettavia lapsia oli vain kaksi ja nyt neljä. Melkoisia haasteita on varmasti edessä ja ylimääräinen käsipari olisi joskus tarpeen. Pyykit, siivoukset sun muut kotityötkin pitäisi ehtiä hoitamaan. Onneksi ne eivät katoa mihinkään, vaikka joutuisivat hetken odottamaan.

En epäile lainkaan, ettemmekö pärjäisi. Ovathan sitä muutkin pärjänneet. Onneksi tytöt nukkuvat pitkiä päiväunia ja ovat noin yleisesti ottaen melko hyväntuulisia tapauksia.

Tänä aamuna heräsimme vauvojen hieman seitsemän jälkeen. Mies oli ennen töihin lähtöä pukenut pojan ja antanut hänelle aamupalaa. Kiitos siitä! Nämä asiat eskarilainen onneksi osaa jo hoitaa itse. Ja onneksi tämä ensimmäinen viikko on hieman kevyempi, sillä eskarilainen on hiihtolomalla. Hänen kuljettamistaan ei siis tarvitse miettiä.

Kahvinkeittimen latasin jo illalla valmiiksi. Sitä tarvitaan.

Katsotaan miten loppu päivä menee. Ainakin nyt oli hetki ylimääräistä aikaa päivittää blogi. Tämä voi kyllä kostautua.

Loppuun kuva kestopeppuisista tytöistä.