Postaustoiveita kysellessä joku toivoin minun kertovan aikaisemmista synnytyksistä. Voisin nyt yrittää saada aikaan jonkinlaisen yhteenvedon. :)
Kahden täysiaikaisen lapsen synnytykset ovat olleet kai melko normaaleja. Ensimmäinen oli PITKÄ, kestoltaan noin 24 tuntia. Silloin menimme sairaalaan aivan liian varhain. Ei olisi ollut mikään kiire. Ensikertalaisena sitä ei kuitenkaan tiennyt millaisia ne oikeat synnytyssupistukset ovat ja milloin synnytys varmasti on käynnissä. Saimme kuitenkin jäädä osastolle ja koko tuon vuorokauden supistuksia kyllä tuli. Tilanne ei vain edistynyt mihinkään. Pari kipupiikkiä sain, mutta ne eivät auttaneet mihinkään. Olin todella kipeä, enkä saanut kätilöiltä apua tai vinkkejä supistusten helpottamiseen.
Viimein olin juuri ja juuri kolme senttiä auki, jolloin kätilö sai kalvot puhki ja minulle laitettiin epiduraali. Se ei kuitenkaan vienyt kipuja pois. Ponnistuksen tarve tuntui todella varhain ja sitä vastaan taistelu oli yhtä tuskaa. Ponnistusvaihe kesti 40 minuuttia. Sain synnytyksessä toisen asteen repeämät ja paljonpaljon tikkejä.
Ensimmäisestä synnytyksestä jäi melko ikävä kuva. Pääasia kuitenkin, että terve tyttö saatiin maailmaan.
Toisen synnytyksen kestoksi on neuvolakorttiin merkitty 1 tunti ja 25 minuuttia. Mikään syöksysynnytys se ei kuitenkaan ollut. Supistukset kiusasivat vaihtelevasti koko viikonlopun ja poika syntyi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.
Alunperin menimme sairaalaan lapsiveden tihkumisen takia. Huomasin aamulla pikkuhousunsuojassa vaaleanpunaista vuotoa. Sairaalalla kätilön tekemä testi kuitenkin näytti, ettei kyseinen vuoto ollut lapsivettä. Olin sormelle auki ja kanavaa jäljellä vaikka kuinka paljon. Emme saaneet kuitenkaan lupaa lähteä kotiin (kotimatkaa 100km), vaan meidät passitettiin kaupungille kävelemään ja syömään. Olimme miehen kanssa aivan varmoja, että joudumme vielä palaamaan kotiin tyhjin käsin.
Iltapäivällä kävimme sairaalassa uudessa tarkistuksessa ja olinkin jo 3,5cm auki ja uusi testi näytti tihkuvan vuodon olevan kuitenkin lapsivettä. Jäimme synnärille odottelemaan. Viimeistään aamulla synnytys käynnistettäisiin kalvojen puhkaisulla. Sitä ei kuitenkaan tarvinnut tehdä. Illalla supistukset tihenivät ja kovenivat, tilanne junnasi kuitenkin paikallaan. Pelkäsin, että synnytyksestä tulee yhtä pitkä kuin esikoisen kanssa. Jossain vaiheessa sain jonkun kipupiikin, joka ei auttanut kipuihin lainkaan. En saanut nukuttua, mutta yritin rentoutua ja saada tilanteen eteenpäin. Kätilö ei uskonut synnyntyksen olevan vielä kunnolla käynnissä.
Hieman ennen yhtä yöllä soitin kätilöä ja olin valmis pyytämään kivunlievitystä. Kätilö kuitenkin halusia ottaa käyriä ja tarkistaa kohdunsuun tilanteen. Kaikkien yllätykseksi olinkin jo 10cm auki ja oli aika ponnistaa. Silloin iski paniikki! Joutuisin ponnistamaan ilman lääkkeitä. 10 minutin ponnistamisen jälkeen terve poika pullahti maailmaan. Kätilö leikkasi pienen epparin (ilman puudutusta) estäen näin vanhojen arpien repeämisen.
Siinäpä synnytyksistä näin lyhyesti. :) Enkelitytön synnytys oli niin omanlaisensa kokemus, että siitä en tässä samassa käy kirjoittamaan.
Kummankin synnytyksen jälkeen vointi on ollut hyvä, eikä mitään komplikaatioita ole tullut. Vauvat ovat olleet vierihoidossa alusta asti. Maito minulla nousee kunnolla vasta 3. tai 4. päivänä synnytyksen jälkeen, joten olemme kummankin kanssa joutuneet turvautumaan aluksi lisämaitoon.
Ja saa kysyä, jos joku tahtoo tietää lisää tms. :)
Mulla ensimmäinen oli kanssa tosi pitkä ja tuskanen ja leikattu eppari supersuuri ja tikkejä sen takii monen monta kymmentä. Mulla supisteli siis 4 päivää, mutta aina kun sain jonkun kipupiikin tms, ni supistukset harveni yli 10min eli synnytys ei virallisesti siis ollu käynnissä. Supistukset ei siis kuitenkaan loppunu ton 4 päivän aikana, eikä ollu koskaan yli 20min välissä... eli melkosen väsynyt olin kun viimein pääsin vauhditukseen ja tippaan. Keväällä on nyt tulossa toinen ja kun luin tota sun toisen synnytystarinaa, ni en tiiä itkeekö vai nauraako... :) Aattelin et pakkohan sen toisen on olla helpompi. Noh, erilainen ainakin, mutta helpompi, kuka tietää!? Mutta kuten itsekin sanoit, se palkinto - terve lapsi - on se kaikkein tärkein ja sen voimin unohtaa kyllä kaikki tuskat ja ongelmat...!
VastaaPoistaOnko teillä tarkotus tää kaksossynnytys alateitse tapahtua? En tiiä siis mikä on tää nykyinen suhtautuminen identtisten synnyttämiseen alateitse, tuntuu että hirveen moni toivoo ite sitä suunniteltua sektiota jo, että jos sitä ei toivo, ni saako sitten lähtee alateitse synnyttämään ihan normaalisti...? Toivottavasti kaikki menee hyvin, oli tapa mikä oli ja molemmat lapset pääsevät turvallisesti maailmaan ja rakastavan äidin syliin mitä pikemmin! :)
Ja ihana blogi sulla, oon vasta hiljan liittynyt lukijoiden joukkoon! Taustalla itsellä yksi rv18 keskenmeno, yksi lapsi ja toinen matkalla maailmaan, joten jollain näihin liittyvillä hakusanoille google minut tänne blogiisi toi. :D
Ihana saada uusia lukijoita. :)
PoistaKaksoset olisi tarkoitus synnyttää alateitse, tai siis ainakin yrittää. Mikäli nyt vaan ovat synnytyksen hetkellä masussa oikeassa ja hyvässä tarjonnassa. Itse kammoan sektiota niin paljon, että mieluummin hoitaisin homman alateitse. Tärkeintä kuitenkin, että vauvat syntyvät terveinä.
Itselle tuo toinen synnytys oli paljon helpompi. En ollut uskoa, kun kätilö sanoi minun olevan täysin auki. Pidin sitä huonona vitsinä. :) Toisessa synnytyksessä osasin suhtautua supistuskipuun paljon rennommin, samoin kuin enkelin synnytyksessäkin.
Nyt en ole uskaltanut suunnitella tai miettiä synnytystä juuri lainkaan. kyseessä on kuitenkin sen verta erilainen tilanne kuin aiemmin.
Hmm. Mullakin nousi maito joskus 3.-4. päivänä, mutta lisämaitoja ei tarvittu silti. :) Kyllä siis se pelkkä esimaitokin ihan hyvin voi riittää sen aikaa – niinhän luonto on asian tarkoittanutkin. Eihän siinä mitään pahaa ole, jos pullosta antaa, mutta voihan se kuitenkin imetykseen vaikuttaa... Kaksosten kanssa voi olla eri juttu, mutta että tuntuu vähän siltä, että sairaaloissa melkeinpä automaattisesti lisämaitoa tyrkytellään, vaikka siihen ei lääketieteellistä syytä olisi (mullekin ehdoteltiin, mutta kieltäydyin).
VastaaPoistaMeille ei lisämaitoa todellakaan tyrkytetty, vaan toisena päivänä pyysin itse, kun poika selvästi oli nälkäinen, vaikka oli koko ajan tissillä. Ei siinäkään ole minusta järkeä, että vauva joutuu nälässä olemaan. :) Meillä ei pullo imetykseen vaikuttanut lainkaan, poika oli täysin tissillä.
PoistaPullo ei siis myöhemmin kelvannut enää lainkaan. :) Itseltäni tuota esimaitoa ei ilmeisesti oikein irronnut, tai sitten poika oli oikea ahmatti. Yhtenä yönä imaisi yli desin lisämaitoa tissittelyn päälle. Kun vaan sen maidon saan nousemaan, niin sitä kyllä riittäisi vaikka vähän muillekin. Kaksosia on mahdollisuuksien mukaan tarkoitus myös täysimettää, kunhan vain ensin maito nousee kunnolla.
PoistaTuo lapsivedenmeno on kyllä jännä juttu! Siis todella monilla on käynyt noin että ensin nesteen ei todeta olevan lapsi vettä ja hetken kuluttua se sitä onkin... Monella myös vasta seuraavana päivänä nesteen huomattu olevan lapsivettä. Tiedä mistä sitten johtuu! Olisi ihana kuulla enkelin synnytyskertomuskin! <3 Tsemppiä loppu odotukseen! Jännittääkö kaksosten synnytyksessä erityisesti jokin?
VastaaPoistaKirjoitan joku päivä myös enkelin synnytyskertomuksen. :) Kaksosten synnytyksessä oikeastaan jännittää se, ettei mikään ole varmaa. Vaikka alateitse lähdetään kokeilemaan, niin silti on hyvinkin mahdollista joutua sektioon. Tulossa on täysin uudenlainen synnytyskokemus, siitä olen varma.
Poista