A oli kääntynyt raivotarjontaan (viimeksi istuskeli masussa) ja B oli poikittain ylhällä. Toivottavasti A pysyisi samassa asennossa loppuun saakka, silloin alatiesynnytys olisi mahdollinen. A:n kasvoja ei saatu vieläkään ultrattua. Oli kääntänyt kasvot tiukasti minun selkääni vasten, joten oli turha edes yrittää kurkkia. Halkiosta ei siis saatu vieläkään varmistusta, mutta mitäpä tuosta. En ole koko asiaa jaksanut turhaan murehtia. Jos jotain on, niin se hoidetaan.
Kanavaa oli jäljellä vielä ultralla 5-6cm ja kohdunsuu kiinteä ja tiukasti ummessa. Ei siis mitään merkkiä ennenaikaisuudesta. Helpotti kummasti! Saan touhuilla vielä ilman rajotuksia. Mies sanoikin eilen, että olen "luotu olemaan raskaana". Helpollahan olen kyllä jokaisen raskauden päässyt, mitään kummempia vaivoja ei ole ollut. Nytkään en koe oloani mitenkään huonoksi tai epämukavaksi. Maha kulkee mukana, eikä kummemmin häiritse elämää.
Tiedän kyllä, että olo tulee varmasti muuttumaan viimeisten viikkojen aikana. Pakkohan sen on. Eihän kahden vauvan kantaminen voi olla tuntumatta missään. Toivottavasti saisin kuitenkin vielä hetken nauttia hyvästä ja helposta olosta.
Nämä hankinnat eivät ole tainneet vielä täällä vilahtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdutat päivääni jättämällä kommentin. :)