Kaksoset ovat kasvaneet hurjasti. Ikää on pian 2v ja 5kk. Juttua tulee P-A-L-J-O-N! Ovat iloisia, kekseliäitä ja huumorintajuisia tyttöjä. Heidän touhujaan on hauska seurata. Äiti on kuitenkin edelleen tytöille todella tärkeä ja välillä minusta syntyykin hieman kiistaa. Neidit ovat edelleen kotihoidossa, joka tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta.
Imetys meiltä loppui viime syksynä, tyttöjen ollessa 1v 10kk. Ensin loppui päivätissittelyt, ja viimeisenä jäivät pois yösyönnit. Ehkä vähän hassu järjestys, mutta meillä toimi näin. Tutit jätettiin pois jouluna. Tämä operaatio olisi kyllä pitänyt tehdä jo hieman aiemmin. Onneksi se sujui helposti.
Isommat sisarukset ovat tärkeitä leikkikavereita kaksosille. Tosin, liian usein yhteiset leikit päätyvät kinasteluun ja kiukkuamiseen. Riitatilanteissa opetellaan kuitenkin tärkeitä taitoja elämää varten. Tämän kun äitinäkin aina muistaisi, eikä menettäisi joka kerta hermoja kun lapset nahisevat.
Varsinkin meille vanhemmille viime syksy oli melko raskas. Odotimme helmivauvaa, mutta rakennultrassa saimme ikäviä uutisia. Vauva oli menehtynyt raskausviikolla 16. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, olisi perheemme täydentynyt helmikuussa pienellä pojalla. Nyt meillä on pilvien päällä kaksi enkelilasta.
Sitä ajattelee, ettei salama osuisi samaan paikkaan kahdesti, mutta meidän kohdalla se ei kyllä tunnu pitävän paikkaansa. Tällaiset ikävät tapaukset jättävät jälkensä ja seuraavat mukana läpi elämän. Tästä menetyksestä ollaan nyt kuitenkin selvitty ja katse yritetään suunnata eteenpäin. Nyt odottelemme perheenlisäystä syyskuulle. Toivon todella kovasti, että nyt kaikki menee hyvin ja syksyllä olemme seitsemänhenkinen perhe.
Tämä raskaus on melkoista pelkojen kanssa elämistä. Onneksi neuvolassa ja sairaalalla ollaan suhtauduttu hyvin ymmärtäväisesti. Eihän tässä auta kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Yritän kovasti uskoa, että nyt kaikki menee hyvin.
